keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Lentämisestä

Glorian lokakuun numerossa oli juttu hitaasta matkustamisesta. Artikkelin mukaan hidas matkailu on kiireetöntä   ja keskittyy aitoihin kokemuksiin ja paikallisten kohtaamiseen, turistirysien sijaan. Jutussa puhuttiin myös siitä, miten junalla ja laivalla matkustaessa matkan teon ymmärtää paremmin ja matkanteko on osa lomaa, kun taas lentäessä kohteiden välinen matka on välttämätön paha, jonka toivotaan olevan nopeasti ohi.

Kannatan itsekin hidasta matkailua, erityisesti silloin kun sillä tarkoitetaan kohteen aistimista rauhassa, ilman nähtävyydestä toiseen säntäilyä. Kuvailenkin usein itseaäni hengailumatkailijaksi, joka mielummin istuu katukahvilassa aistimassa ilmapiiriä kuin koluaa kaikki museot ja kirkot ja monumentit.

Lentäminen, siitä kuitenkin tykkään eikä mukana ole yhtään suorittamisen makua.


Olen aina pitänyt lentämisestä ja lentokentistä. Minua ei haittaa lyhyetkään työreissut, joilla ei näe kohteesta muuta kuin toimiston ja moottoritietä taksin ikkunasta, jos kohteeseen mennään lentäen. Vaikka pyrin saapumaan kentälle sopivasti viime tipassa, nautin suuresti lentokentän tunnelmasta, eräänlaisesta välitilasta, toiveikkaasta lähdöntunnelmasta, kansainvälisyydestä. 

Minulla on tiettyjä strategioita, joiden mukaan pakkaan mm. selvitäkseni sujuvasti turvatarkastuksesta. Tänä vuonna olen lisännyt käsimatkatavaroihin vakiovarusteeksi vastamelukuulokkeet, jotka ipadin parina parantavat huomattavasti viihtyvyyttä lennolla. Koneessa valitsen paikkani riippuen mm. lennon pituudesta, siitä onko mukanani vain käsimatkatavaraa, lennänkö yöllä vai päivällä jne. Pitkillä lennoilla en oikein osaa nukkua, lentokoneen penkki on melko epämukava ja ahdas, ruoka on pahaa, silti lentokoneessa mieleni on levollinen ja ajatuksetkin tuntuvat jotenkin selkeämmiltä.

Vaikka kohteeseenkin on kiva päästä, lentäessä olen jo perillä.

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Tikusta asiaa

Tänä kesänä oli taas aika uusille puutarhakokeiluille. Tällä kertaa vuorossa tulitikkupuutarha. Siis pahvisia tikkuja, joiden rakoihin on ujutettu lajitelma yrttien siemeniä, tulitikkujen näköisessä paketissa. Tikut vaan multaan pystyyn ja vettä päälle. 



Tikut ovat jo monen vuoden takaa, muistaakseni Versaillesin museokaupasta (tai jostain muualta), mutta sittemmin unohtuneet laatikon pohjalle. Sieltä ne sitten löytyivät putkiremontin jälkeisessä siivouksessa. Ja toisaalta asunnon sedimenteistä löytyi muutaman vuoden takaista yrttimultaa. Kukkaruukkujakin on talouteen kertynyt. Tällä kertaa valitsin niistä kirjavimman. 

Koska siemenet olivat tosiaan jo monta vuotaa vanhoja, oli pieni epäilys siitä kasvaisiko tikuista mitään. Paketissa puhuttiin basilikasta, ruohosipulista, persiljasta ja timjamista. Joten lisäksi jännäsin, mitä yrttiä tikuista mahdollisesti lähtisi versomaan. 



Ilokseni versot puskivat mullasta esiin jo reilussa viikossa. Basilika kasvaa vahvimpana ja olen tunnistanut myös persiljan ja timjamin. Ruohosipulia ei ole vielä ruukussa näkynyt. Myös viikon mittaisen poissa olon taimet pärjäsivät mainiosti ja basilikan lehtiä olen jo päässyt pariin otteeseen käyttämään.

keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Putkiremonttievakko

Helmikuun alussa se sitten alkoi. Putkiremontti. 

Jos 6 vuotta aiemmin, edellisen asunnon putkiremonttia pakenin siskon "kellarihuoneeseen", tällä kertaa päätin viettää kulkurielämää. Tammikuun lopussa pakkasin kahteen matkalaukkuun vaatteita, kenkiä ja muutamia muita tähdellisiä tarvikkeita ja muu omaisuus käärittiin äidin ja isän kanssa muovikääreisiin makuuhuoneeseen ja olohuoneeseen. Sitten suuntasin kuukaudeksi Milanoon.


Olin varannut Airbnb:n kautta sievän asunnon Milanosta, Breran kaupunginosan kupeesta. Asunto osoittautui vieläkin kivemmaksi kuin kuvissa ja naapurusto oli elegantin eläväistä lyhyen kävelymatkan päässä Duomolta. Kävin töissä paikallisella toimistolla hieman Milanon ulkopuolella. Vaikka aamuisin metro oli yhtä täynnä kuin aikanaan Tokiossa ja ilmatkin ajoittain varsin talvisia, oli arki entisessä kotikaupungissa jotenkin kevyempää. Ensimmäisenä arkiaamuna valkkasin lähistöltä baarin nauttia aamukahvini työmatkan varrella, siitä tuli kerrasta kantapaikkani ja kolmantena aamuna minua tervehdittiin siellä jo kuin vanhaa tuttua. 

Kolmesta putkiremonttikuukaudesta kaksi viimeistä vietin Helsingissä testaillen itselleni uusia kaupungin osia. Myös Helsingissä majoitus löytyi Airbnb:n kautta. Maaliskuussa majoituin Kallion sydämessä ja päivittäin työmatkalla sain seurata sivusta elämän kirjoa Piritorilla ja Helsinginkadulla. Huhtikuuksi majapaikka vaihtui lähemmäs omaa kotia Kamppiin, pikkuiruiseen asuntoon josta oli näkymät kantakaupungin kattojen yli. Lyhyempiä pätkiä majoituin myös muiden nurkkiin Lontoossa, Zurichissä, Lappeenrannassa ja Espoossa.



Remontti sujui säntillisesti aikataulussa, mutta yllätyksiltä ei tietenkään vältytty. Makuuhuoneen kattoon ilmestyvät putki- ja johtokoteloinnit tiedettiin jo etukäteen, mutta eteisen nurkkaan ilmestyvä putkikotelo tuli täytenä yllätyksenä ja pyykkikonekin piti laittaa vaihtoon, kun ei enää paikalleen mahtunut. Kylppäristä tuli hieno ja keittiö ulkoisesti entisellään, mutta muutamien pyytämieni lisätöiden osalta jäi vielä vähän jälkiselviteltävää.

Nyt on remppapölyt pyyhitty, verhot ripustettu ja kalusteet siirretty takaisin paikoilleen. Muutama pahvilaatikko on vielä täynnä tavaraa odottamassa paikoilleen asettelua. Kiva olla taas omassa kodissa.