lauantai 15. helmikuuta 2014

Olohuoneen seinät

Viimeinen remonttietappi oli olohuoneen pintaremontti ja se eteni pikkuhiljaa vaiheissa viime kevään ja kesän aikana. Vanhat tapetit ja – taas kerran – boordit saivat kyytiä jo huhtikuun alussa. Ja kylläpä ne boordit olivatkin tiukassa! Tapetit sen sijaan liukuivat irti melkein kuin itsestään. Varsinkin kun vähän suihkautti höyryä seinää päin Clas Ohlssonin tapetinpoistolaitteella.



Saman tien ei kuitenkaan voinut aloittaa maalaamista, koska tarvittiin miettimistauko. Aluksi suunnittelin, että yhdelle seinälle voisi laittaa jotain kuviollista tapettia, mutta millaista, kas siinä pulma. Ja jossain vaiheessa tulinkin siihen tulokseen, että on kuitenkin parempi vaan maalata kaikki seinät. Yhdelle seinälle jotain vaaleaa, neutraalia väriä ja muut valkoisiksi. Väriksi valikoitui lopulta Tikkurilan Mulperi 

Ennen maalaamista seinistä piti tasoittaa naulojen ja ruuvien jälkiä sekä poisrepäistyjen, melkein katonrajassa olleiden kummallisten listojen paikat piti myös tasoittaa. Yhtenä viikonloppuna kesällä tasoitin, mutta sitten taas siirsin huonekaluja vähän paikoilleen ja pidin taukoa. Lopulta kesäloman alkaessa heinäkuun loppupuolella hioin ja sitten oli maalaamisen vuoro. Se varsinainen maalaaminen olikin sitten sutjakkaa, kunhan ensin vähän teippaili ja sitten suti menemään.



Keittiöstä puuttuneet lattialistat ja makuuhuoneen verhokisko saatiin paikalleen syyskuussa. Ja samassa saumassa äiti vielä viimeisteli maalihommat ja sipaisi maalia olohuoneen kattoonkin. 
Olohuoneen verhokisko ja verhot saatiin paikalleen tammikuussa, ja nyt puuttuu enää muutamia viimeisiä silauksia kuten kattolamppuja. 

Huonekalutkin alkavat olla hankittuna. Sisustelu olisi ollut varsin nopeaa, jos ei olisi tarvinnut miettiä budjettirajoitteita. Olisi voinut ottaa vain ottaa ne ekat, jotka miellyttää. Todellisuudessa piti kuitenkin jaksaa koluta eri vaihtoehtoja ja etsiä hyviä diilejä. Ja vähän jaksottaa ostoksia. Tosin yllättäen kaikkein kivoimman mallinen ja tilaan sopiva sohva löytyi Ikeasta. Ja se kallis ruokapöytä, jota olin silmäillyt olikin liian iso nyt käytettävissä olevaan tilaan (siis kun se sohvakin pitää mahtua). Olohuoneen verhokankaat hankittiin kesäkuiselta Tallinnnan reissulta ja makuuhuoneeseen verhokangas löytyi äitin liinavaatekaapista. Pari ruokapöydän tuolia tilasin saksalaisesta nettikaupasta  (ja pari tuolia on vielä ostoslistalla). Kallein sisustushankinta oli olohuoneen matto, vaikka löysinkin sen netistä "edulliseen" hintaan.

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Milanossa kaikki on hyvin

Tammikuu hurahti ohi uuteen työhön perehtyessä.  Sen lisäksi, että opettelin uutta vasta itsekin, lankesi tehtäväkseni myös kouluttaa uutta kiinalaista kolleegaani - puhelimitse. Välillä meinasi harmittaa ja hengästyttää ja muistuttelin itselleni, ettei minun ole tarkoituskaan ratkaista heti ensimmäisten viikkojen aikana edeltäjältäni puoli vuotta aiemmin kesken jääneitä projekteja.

Kuun lopussa odotti kuitenkin eräänlainen palkinto, sillä buukkasin itseni tammikuun viimeiseksi viikoksi Milanoon työmatkalle. Virallista agendaa riitti pariksi päiväksi, mutta hyödynsin reissua myös italialaisten kolleegojen tapaamiseen. Sekä tietenkin jo viikonloppuna Milano-fiilistelyyn, sillä lähdin matkaan jo lauantai-aamuna. 

Jo alppien lumipeitteisiä huippuja lentokoneesta ihaillessani mielen valtasi lämpimän kotoinen, rauhallinen olo.


Viikonloppuksi kutsuin itselleni seuraa Torinoa ja Zürichiä myöten. Aurinko paistoi ja ilma oli jopa milanolaisittain keväisen lämmintä. Kuljeskelin tutuilla kaduilla, mutta tutustuin myös kaupunginosaan, joka aiemmin oli jäänyt kokematta. Pyörähdin alennusmyynneissä ja antiikkimarkkinoilla, mutta en tehnyt ostoksia. Nautin tunnelmasta, kahvista, ruoasta, ihmisistä. Rauhoituin ja sain uutta energiaa. Kun olen Milanossa, kaikki on hyvin.

Työn puolesta viikko oli aika uuvuttava, mutta ennenkaikkea antoisa ja hyödyllinen. Kahvitauoilla jännitettiin sataako seuraavina päivinä lunta vai ei (ei satanut lunta, vain vettä). Viikkoon sisältyi edelleen paljon uuden oppimista, mutta myös monia vastattuja kysymyksiä ja paikoilleen loksahtavia ajatuksia. 

Perjantai-iltana lensin hieman haikein mielin kotiin lumituiskuun.