lauantai 29. marraskuuta 2014

Marraskuun matkat

Marraskuu hujahti taas ohi reissuihin valmistautuen, reissaten ja reissuista palautuen. Kuukauden matkareittinä oli Helsinki-Pariisi-Helsinki-Hampuri-Helsinki-Milano-Helsinki-Singapore-Helsinki. Matkoille mahtui sopivassa suhteessa mukavia työtehtäviä, juhlaa sekä iloisia kohtaamisia uusien ja vanhojen ystävien kanssa.

Ensimmäinen etappi suuntautui siis Pariisiin, jossa en ollut käynyt sitten toukokuun 2011. Jälleennäkeminen oli iloinen. Tämän matkan teema ja tarkoitus oli juhlat: Marraskuun alussa Pariisissa vietettiin AFS Intercultural Programs:in 100-vuotisjuhlia.


Juhliin osallistui AFS-ohjelmiin osallistuineita kaikkialta maailmasta ja kaikilta vuosikymmeniltä aina toisen maailmansodan loppumisesta lähtien. En yleensä ole kovin innokas osallistumaan tapahtumiin, joissa en tunne ketään ennestään, mutta AFS-tilanteet eivät koskaan ujostuta. Viikonloppu koostuikin mielenkiintoisista kohtaamisia, inspiroivista keskusteluista, hyvästä ruoasta, myöhään valvotuista öistä, hitaista aamuista ja ihanasta pariisilais-tunnelmasta.

Palattuani Pariisista piti keskellä yötä matkalaukkuun pika-pikaa laittaa juhlamekkon tilalle skarpit business-vaatteet ja vaihtaa korkokengät turvakenkiin.


Heti seuraavana päivänä lähdin työmatkalle Hampuriin pariksi päiväksi. Onneksi mukana oli mukava porukka kollegoja ja vaikka matkaohjelma olikin intensiivinen, oli tunnelma matkalla iloinen. 

Hampurista palattuani, pikaisen varikkopysähdyksen jälkeen lennähdin pariksi päiväksi kokoustamaan rakkaaseen Milanoon, joka taisteli kaikkien aikojen rankkasateiden kourissa. 

Viimeisenä kohteena matkaohjelmassa oli työmatka Singaporeen. Tätä matkaa olin odottanut koko vuoden, mutta lähdön hetkellä tunsin reissuväsymyksen jo painavan ja työtehtävät vähän stressasivat mieltä. Perillä kuitenkin mieli virkistyi, vaikka jetlag vaivasi ja unet jäivät katkonaiseksi.
Singapore oli erikoinen sekoitus kiinalaista ja länsimaista kulttuuria, modernia keinotekoisuutta ja siirtomaa-ajan jälkiä, aasialaisuutta, kurinalaista järjestystä ja globaalia ex-pat-kuplaa. Toisaalta se muistutti Japania, toisaalta Shanghaita, toisaaltaalta tunnelmassa oli samaa mutkatonta rentoutta kuin Texasissa ja toisaalta samaa vaurauden fiilistä kuin Zurichissä.


Ennakko-stressailusta huolimatta työtehtävät sujuivat tälläkin kertaa mukavissa merkeissä ja lopulta työviikon päätyttyä siirryin lomamoodiin Singaporeen muuttaneen ystävän luokse chillailemaan. Viikonloppu kului shoppaillen, hieman nähtävyyksiä katsellen, hyvin syöden ja juoden, trooppisesta lämmöstä nauttien ja ennen kaikkea hyvässä seurassa.

Nyt on tämän vuoden reissut reissattu. Edessä joulukuu tasapainotellen joulutunnelmaan virittäytymistä ja vuoden viimeisten tulostavoitteiden tavoittelemista töissä.

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Töissä matkalla

Kesäkuinen Sisilian matka jäi kesän ainoaksi ulkomaan lomaksi. Kesän toinen kahden viikon loma kului Suomessa ja oli ajoitettu täydellisesti heinäkuun loppuun, kun kaikkien aikojen helleaalto helli Suomea. 

Yksi syy loman viettoon Suomessa oli se, että elokuussa oli tiedossa runsaasti matkailua työn merkeissä. Olen aina toivonut työtä, jossa pääsee reissaamaan ulkomaille ja tykkään siitä edelleen.
Tässä viime aikoina kyllä on välillä ajatuksissa vilahtanut sellainenkin ajatus, että "Be careful what you wish for!", kun kuukauden ajalle pärähti 22 matkustuspäivää kolmessa eri maassa. Vaikka reissut ovat myös tärkeitä töiden kannalta, vaatii taitoa ja tottumusta, ettei hommat ihan leviä käsistä, kun normaali toimistorutiini rikkoutuu. Tässä minulla on selkeästi vielä parannettavaa!

Düsseldorfin lentokentällä

Ensimmäinen matka suuntautui Dallasiin, Texasiin ja se oli antoisa sekä työn että huvin puolesta. Koska matka kesti yhteensä 12 päivää, mahtui matkaan myös turismia. En ole kovin museioissa kiertävää tyyppiä, mutta viikonloppuna kävin Dallasissa JFK:n murhapaikalla, tunnustelemassa tunnelmia Highland Parkin hienostoalueen ostoskylässä sekä hipsterimmällä Bishop Arts District -alueella Oak Cliffin kaupunginosassa.
Työpäivien jälkeen iltaisin hotellin ja toimiston lähistöllä riitti ostoskeskuksia ameriikan malliin. Auto kuului olennaisena osana elämäntyyliin ja kostea 40-asteen helle oli ajoittain liikaa jopa minulle.

Bishop Street, Dallas / Boulevardier

Paluumatkalla Texasista pysähdyin yhdeksi yöksi New Yorkiin fiilistelemään. Yövyin Midtownilla hyvän hinta-laatusuhteen Pod39 -hotellissa ja ohjelmaan mahtui illallinen West Villagessa ja lauantai-brunssi NoHossa. Eat well, travel often - sehän on minun mottoni!

Pod39 / The Smile, NYC / NYC Subway

Heti Ameriikasta palattuani, vuorokauden pysähdyksen jälkeen, lennähdin viikoksi Milanoon. Sää antoi parastaan ja  aikaerorasituksesta huolimatta järjestin itselleni tilaisuuksia nauttia entisestä kotikaupungista työvelvoitteiden jälkeen.
Uusi ihana ravintolatuttavuuskin löytyi, entisten kotikulmien lähellä: Erba Brusca, ravintola Naviglio Pavesen laidalla, jonka takapihalla on pieni puutarha, josta osa ravintolan raaka-aineista noudetaan. Itse kävin illallisella, mutta myös sunnuntaibrunssi täällä olisi varmasti mainio!

Porta Garibaldi, Milano / 10 Corso Como

Italian jälkeen olin kokonaisen viikon kotona ja sitten vuorossa oli reissu Saksaan Düsseldorfin kupeeseen. Tähän matkaan ei juuri huvia mahtunut, mutta työn puolesta matka oli onnistunut ja muistutti mukavasti työni parhaista puolista.

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Satumainen Sisilia

Pääsin sinne vihdoin. Sisiliaan. Kauan haaveilin. Pitkään suunnittelin. Lopulta varasin ja sitten muutin suunnitelmaa ja varasin uudelleen. Mutta viime viikolla viimein, työreissun päätteeksi, nousinkin Malpensan kentällä Finnairin koneen sijaan Ryanairin kyytiin ja illan pimennyttyä saavuin Catania Fontana Rossan lentokentälle. Siitä vielä Mersun kyydillä taianomaiseen Ortigiaan, Siracusan kaupunkiin. 

Kreikkalaiset perustivat Siracusan kaupungin 800-luvulla ekr ja se tunnetaan mm. Arkhimedeen kotikaupunkina. Kreikkalaisen kulttuurin lisäksi seuraavat hallitsijat, roomalaisista bysantteihin ja arabeihin ovat jättäneet jälkensä erityisesti kaupungin vanhaan osaan Ortigiaan. 
Saarella sijaitseva Ortigia on listattu Unescon maailmanperintöluetteloon yhdessä Pantalican nekropoliksen kanssa, koska ne muodostavat ainutlaatuisen kokonaisuuden, josta voi nähdä miten sivilisaatio on kehittynyt 3000 vuoden kuluessa Välimerellä. 



Ortigia on kuin kapeiden katujen muodostama labyrintti ja suurimmaksi osaksi autoton (jo ihan siitä syystä ettei kadut tosiaan ovat niin kapeita ettei sinne autot mahdu) ja täynnä hiekansävyisiä taloja, keidasmaisia sisäpihoja, koristeellisia parvekkeita täynnä kukkia, meren tuoksua. Ja Ortigian tori on juuri sellainen mielikuvien italialaistori, vailla hienostelun häivää,  jossa tuoreus ja paikallisuus on valttia ja kauppiaat huutavat toistensa kanssa kilpaa. 


Ortigian Piazza Duomon sanotaan olevan  Italian kaunein piazza. Voin helposti uskoa sen todeksi, vaikka en ole nähnyt kuin murto-osan Italian piazzoista. 

Kolmen Ortigiassa vietetyn yön jälkeen jatkoin TaorminaanTaorminan maisemat ovat kyllä maineensa veroiset, kreikkalainen teatteri vaikuttava  ja arkkitehtuuri kaunista.  


Mutta turisteja siellä on ihan liikaa ja turismi on huomattavasti vaikuttanut kaupunkikeskustan tarjontaan ja tunnelmaan (ja hintatasoon). Siksi Taormina ei päässyt suosikkikaupunkieni joukkoon. 

Yhden aurinkoisen aamupäivän vietin Mazzarossa rantaelämää italialaisittain, aurinkotuolissa lekotellen ja granitaa siemaillen. Pulahdin jopa uimaan. 


Viimeiselle kokonaiselle matkapäivälle sain viime hetkellä järjestettyä huippukivan retken Etnalle. En innostunut perinteisistä bussiretkistä, ja meinasin jättää koko Etnan väliin, kun sääkin oli pilvinen. Sitten huomasin opaskirjassani sivulauseessa maininnan mönkijä-retkistä Etnalla ja sinnehän sitten oli päästävä. 

Etna Quad Adventure Linguaglossassa Etnan pohjoisrinteellä on pieni kahden miehen firma, jolla on erittäin joustava palveluasenne ja retkien hinnatkin varsin kohtuulliset. 
Minä valitsin retkistä lyhyimmän. Kraatereita ei tällä vajaan parin tunnin kierroksella nähnyt, mutta muuta mielenkiintoista näkemistä riitti, kävimme mm. Laavan muodostamassa tunnelissa, ja mönkijällä metsäpolkuja ja laavakenttiä pitkin pörrääminen oli yksinkertaisesti hauskaa.

Oppaani oli (tietenkin) paikkakunnalta kotoisin ja kertoi ajaneensa alueen metsissä (niin mönkijällä, maastoautolla kuin moottoripyörilläkin) jo yli 25 vuotta. Paikallistuntemus oli siis kohdallaan. 


Vaikka sää koko reissun ajan olikin vaihtelevaa, aamuisin yleensä aurinkoista ja iltapäivisin pilviä ja jopa sadetta, oli reissu silti onnistunut. Eihän vajaassa viikossa ehtinyt kuin pintaa raapaista, joten Sisiliaan on vielä palattava. Seuraavalla kerralla vuokraan auton ja majoitun jonnekin maaseudulle tai pieneen kylään. Koluttavana ainakin Palermo ja temppeleiden laakso Agrigentossa ja Lipari-saaret ovat myös seuraavalla reissulla listalla, kun tältä reissulta ne viime hetkellä jäivät pois.

torstai 10. huhtikuuta 2014

Spinaci

Muistan hyvin ensimmäisen illalliseni Italiassa. Olin 17-vuotias ja vietin ensimmäisen yön vaihto-oppilasvuodestani noin parinkymmenen muun suomalaistytön kanssa roomalaisen nunnaluostarin vierastalossa, jossa illallinenkin tarjottiin.

Mitään sanomattoman pasta-annoksen jälkeen eteemme kannettiin secondo-lautaset: Kanaa ja sen contornona pinaattia, kummatkin jonkinlaisen limaisen olomuodon peittämänä. Pitkän päivän jälkeen kana katosi nälkäisiin suihin, mutta pinaatteja tökittiin haarukalla ympäri lautasta. Pinaatin maku oli ihan yhtä epämääräistä kuin sen ulkomuotokin. Matkanjohtajamme, keski-iän ylittänyt suomalaisrouva, kokenut Italian kävijä, valisti meille, että pinaatti on yksi yleisimmistä contornoista Italiassa ja saisimme vaihtovuotemme aikana tottua syömään sitä harva se päivä. Vilkuilimme toisiamme järkyttyneinä. 

Vaikka tuolloin 1990-luvun puolivälin tienoilla italialaisen keittiön suuri tuleminen Suomeen olikin vielä ehkä edessä ja kokemukset olivat pääosin tasoa Rosso, oli odotukset tuon pizzan ja pastan kotimaan ruokakulttuurista suuret, niin huikeita juttuja oli kuultu yksinkertaisista, hyviltä maistuvista ja hyvää tekevistä aterioista, joihin käytettäisiin vain parhaita, tuoreimpia raaka-aineita ja jotka sulaisivat suuhun, veisivät kielen mennessään ja niin edelleen. Ja sitten edessä olikin limaista pinaattia. Ja näin kuulemma tulisi olemaan koko tulevan vuoden ajan.


Onneksi tuo pinaatti-asia ei pitänyt paikkaansa, vaan Italian ruokakulttuurista totuudenmukaisemmiksi osoittautuivat ne ennakko-odotukset. Tuo ensimmäinen illallinen on jäänyt muistoihin huonoimpana ateriana, jonka olen Italiassa syönyt. 

Toki pinaatti on yleisempi raaka-aine Italiassa kuin Suomessa, mutta maakuntien omat ruokaperinteet ovat vahvat ja kullakin alueella on omat suosikkiraaka-aineensa, joillakin alueilla se saattaa olla pinaatti. Vietin vaihtovuoteni Sardiniassa eikä minulle tuon vuoden aikana ensimmäisen Rooman-illallisen jälkeen tarjottu pinaattia. 

Tämä tarina tuli mieleeni lukiessani Taitsin pinaatti-reseptiä. Ehkä Taitsin reseptin mozzarella olisi pelastanut myös ne nunnien tarjoamat pinaatit...? 

Vaikka ovat ne pinaatit nyt muutenkin pinnalla. 

Kouluajoilta lähtien suhteeni pinaattiin on ollut ristiriitainen, tunsin kaksi pinaattiruokaa, joista toinen, pinaattikeitto, oli inhokki ja toinen, pinaattiletut, oli suosikki. Vuosien kuluessa, ennakkoluuloni pinaattia kohtaan ovat hälvenneet, olen saanut huomata että pinaatistakin saa aikaiseksi herkullista ruokaa, kuten vaikka Alto-Adigen maakunnille tyypillisiä canederleja.  Nykyisin pinaattia sujahtaa usein munakkaan väliin tai raakoina lehtinä salaattiin. 

Ja nyt viimeisimpänä pinaattikokeiluna viher-smoothie! Pinaattia pirtelössä! 



Pitkään siinä meni ennenkuin annoin periksi tälle muoti-ilmiölle, mutta nyt, osana terveellisempien elämäntapojen omaksumista, olen oppinut että pinaatti, erityisesti raakana, auttaa tasapainottamana kehon happamuutta, jota mm. liha, maitotuotteet ja viljat lisäävät. Liika happamuushan on huono asia koska se heikentää lihaksia, lisää selluliittä ja kerryttää  rasvaa juuri sinne minne sitä ei haluaisi, ja muutenkin aiheuttaa sellaisia ongelmia kuin diabetes, osteoporoosi, jatkuva väsymys, päänsärky, vatsahaava....


Siksi heitin blenderiin pinaattia ja pyöräytin terveellisen viher-smoothien Eeva Kolun ohjeen mukaan (sen pehmeän, aloittelijaystävällisen). 

lauantai 15. helmikuuta 2014

Olohuoneen seinät

Viimeinen remonttietappi oli olohuoneen pintaremontti ja se eteni pikkuhiljaa vaiheissa viime kevään ja kesän aikana. Vanhat tapetit ja – taas kerran – boordit saivat kyytiä jo huhtikuun alussa. Ja kylläpä ne boordit olivatkin tiukassa! Tapetit sen sijaan liukuivat irti melkein kuin itsestään. Varsinkin kun vähän suihkautti höyryä seinää päin Clas Ohlssonin tapetinpoistolaitteella.



Saman tien ei kuitenkaan voinut aloittaa maalaamista, koska tarvittiin miettimistauko. Aluksi suunnittelin, että yhdelle seinälle voisi laittaa jotain kuviollista tapettia, mutta millaista, kas siinä pulma. Ja jossain vaiheessa tulinkin siihen tulokseen, että on kuitenkin parempi vaan maalata kaikki seinät. Yhdelle seinälle jotain vaaleaa, neutraalia väriä ja muut valkoisiksi. Väriksi valikoitui lopulta Tikkurilan Mulperi 

Ennen maalaamista seinistä piti tasoittaa naulojen ja ruuvien jälkiä sekä poisrepäistyjen, melkein katonrajassa olleiden kummallisten listojen paikat piti myös tasoittaa. Yhtenä viikonloppuna kesällä tasoitin, mutta sitten taas siirsin huonekaluja vähän paikoilleen ja pidin taukoa. Lopulta kesäloman alkaessa heinäkuun loppupuolella hioin ja sitten oli maalaamisen vuoro. Se varsinainen maalaaminen olikin sitten sutjakkaa, kunhan ensin vähän teippaili ja sitten suti menemään.



Keittiöstä puuttuneet lattialistat ja makuuhuoneen verhokisko saatiin paikalleen syyskuussa. Ja samassa saumassa äiti vielä viimeisteli maalihommat ja sipaisi maalia olohuoneen kattoonkin. 
Olohuoneen verhokisko ja verhot saatiin paikalleen tammikuussa, ja nyt puuttuu enää muutamia viimeisiä silauksia kuten kattolamppuja. 

Huonekalutkin alkavat olla hankittuna. Sisustelu olisi ollut varsin nopeaa, jos ei olisi tarvinnut miettiä budjettirajoitteita. Olisi voinut ottaa vain ottaa ne ekat, jotka miellyttää. Todellisuudessa piti kuitenkin jaksaa koluta eri vaihtoehtoja ja etsiä hyviä diilejä. Ja vähän jaksottaa ostoksia. Tosin yllättäen kaikkein kivoimman mallinen ja tilaan sopiva sohva löytyi Ikeasta. Ja se kallis ruokapöytä, jota olin silmäillyt olikin liian iso nyt käytettävissä olevaan tilaan (siis kun se sohvakin pitää mahtua). Olohuoneen verhokankaat hankittiin kesäkuiselta Tallinnnan reissulta ja makuuhuoneeseen verhokangas löytyi äitin liinavaatekaapista. Pari ruokapöydän tuolia tilasin saksalaisesta nettikaupasta  (ja pari tuolia on vielä ostoslistalla). Kallein sisustushankinta oli olohuoneen matto, vaikka löysinkin sen netistä "edulliseen" hintaan.

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Milanossa kaikki on hyvin

Tammikuu hurahti ohi uuteen työhön perehtyessä.  Sen lisäksi, että opettelin uutta vasta itsekin, lankesi tehtäväkseni myös kouluttaa uutta kiinalaista kolleegaani - puhelimitse. Välillä meinasi harmittaa ja hengästyttää ja muistuttelin itselleni, ettei minun ole tarkoituskaan ratkaista heti ensimmäisten viikkojen aikana edeltäjältäni puoli vuotta aiemmin kesken jääneitä projekteja.

Kuun lopussa odotti kuitenkin eräänlainen palkinto, sillä buukkasin itseni tammikuun viimeiseksi viikoksi Milanoon työmatkalle. Virallista agendaa riitti pariksi päiväksi, mutta hyödynsin reissua myös italialaisten kolleegojen tapaamiseen. Sekä tietenkin jo viikonloppuna Milano-fiilistelyyn, sillä lähdin matkaan jo lauantai-aamuna. 

Jo alppien lumipeitteisiä huippuja lentokoneesta ihaillessani mielen valtasi lämpimän kotoinen, rauhallinen olo.


Viikonloppuksi kutsuin itselleni seuraa Torinoa ja Zürichiä myöten. Aurinko paistoi ja ilma oli jopa milanolaisittain keväisen lämmintä. Kuljeskelin tutuilla kaduilla, mutta tutustuin myös kaupunginosaan, joka aiemmin oli jäänyt kokematta. Pyörähdin alennusmyynneissä ja antiikkimarkkinoilla, mutta en tehnyt ostoksia. Nautin tunnelmasta, kahvista, ruoasta, ihmisistä. Rauhoituin ja sain uutta energiaa. Kun olen Milanossa, kaikki on hyvin.

Työn puolesta viikko oli aika uuvuttava, mutta ennenkaikkea antoisa ja hyödyllinen. Kahvitauoilla jännitettiin sataako seuraavina päivinä lunta vai ei (ei satanut lunta, vain vettä). Viikkoon sisältyi edelleen paljon uuden oppimista, mutta myös monia vastattuja kysymyksiä ja paikoilleen loksahtavia ajatuksia. 

Perjantai-iltana lensin hieman haikein mielin kotiin lumituiskuun.

torstai 2. tammikuuta 2014

Vuodesta toiseen

Vuosi 2013 ei ollut vuosista parhain. Onneksi se on nyt loppu. Synkistelyn sijaan haluan kuitenkin mieluummin painaa mieleeni (ja vähän myös blogiini) niitä joitakin positiivisia asioita mitä vuoteen mahtui.

Erityisesti alkuvuodesta ajatuksia hallitsi remontointi. Ja vaikka sekin välillä ahdisti, niin lopputulos oli palkitseva! Loppuvuodesta sisutusvisiotkin alkoivat pääpiirteissään asettumaan kohdalleen. (Niistä varmaan lisää joskus tulevaisuudessa.) Seuraavalla kerralla yritän toki muistaa, että siellä remontoitavassa asunnossa asuminen ei ehkä ole minulle se sopivin vaihtoehto. Ja vähän enemmän suunnitelmallisuuttakin voisi heittää projektiin mukaan.

Kesäkino Engel heinäkuussa / Syystalven upea auringonpaiste Eirassa

Kesä on aina vuoden parasta aikaa ja kesään 2013 mahtui monia hienoja hetkiä, joista joitakin tulikin mainittua jo kesäkuussa. Mutta myös loppukesään mahtui muistamisen arvoisia asioita.
Kuten kävelyretki alppiniityillä Puez-Odlen luonnonpuistossa Dolomiiteillä, aurinkoinen pyöräretki maalaismaisemissa ja sen jälkeinen uinti- ja saunamaraton kummi-tädin mökillä kirkasvetisessä Saimaassa sekä synttäripäivä, joka alkoi kaupungin herkullisimmalla aamiaisella Töölöntorin laidalla Cafe Tintin Tangossa, jatkui Taidehallissa Steve McCurryn inspiroivia kuvia katsellen ja päättyi Senaatintorin laidalle tunnelmalliselle sisäpihalle Kesäkino Engeliin.

Syksy oli aurinkoinen ja ruska oli upea. Loppuvuotta piristi myös tieto mieleisistä ja toivotuista muutoksista työkuvioissa vuoden vaihteessa.

Eikä siinä tietenkään kaikki. Nyt kuitenkin katse tulevaan. Päällimmäisenä mielessä näin vuoden alussa on uusi työ, jännittää, mitä se tuo tullessaan ja miten pärjään. Mutta jotta uudesta vuodesta tulisi edeltäjäänsä parempi, mietin itselleni taas joitakin päätöksiä, tai tavoitteita, ikäänkuin uuden vuoden lupauksia, tai ainakin hyviä aikeita vuodelle 2014. Jotkut niistä toistuvat vuodesta toiseen, mutta joku uusikin on aina mukana. Tällä kertaa nämä kirkastuivat mieleeni englanniksi:

Get healthy
Focus on the positive
Be creative
Keep to the budget

Lisäksi on myös yksi erityinen toive, jonka toivon toteutuvan tämän vuoden aikana: Päästä uimaan Välimereen. Edellisestä kerrasta on jo liian kauan.