sunnuntai 4. elokuuta 2013

Jaloittelua Dolomiiteilla

Loman ensimmäisellä viikolla heinäkuun loppupuolella istahdin lentokoneeseen, joka lennätti minut (taas, minnekäs muuallekaan kuin) Italiaan. Määränpäänä oli tällä kertaa Val Gardenan laakso Dolomiiteillä.

Dolomiitit on listattu UNESCOn maailmanperintölistalle ja aluetta kehutaan yhdeksi maailman kauneimmaksi vuoristoksi. Alue on ehkä tunnetumpi talviurheilukohteena, mutta tämän reissun perusteella suosittelen aluetta kaikille myös kesäkohteeksi. Ulkoilua ja urheilua löytyy eri tasoisille kulkijoille vaeltamisesta ja pyöräilystä kiipeilyyn ja varjoliitoon. 

Ja kaiken reippailun lomassa voi hoidattaa itseään monissa kylpylöissä (melkein kaikilla hotelleilla tuntui olevan jonkin sortin  Day Spa tai ainakin Wellness-osasto saunoineen ja poreammeineen) ja myös herkkusuut pysyvät alueella tyytyväisinä.


Selvan kylä Val Gardenassa oli oivallinen valinta alueeseen tutustumiseen. Sitä ei ole turhaan valittu TripAdvisorissa 10 parhaan kohteen joukkoon Italiassa. Kylä keskittyy luonnosta nauttimiseen, hyvin syömiseen ja hyvään oloon. Shoppailua (vaellusvarusteita lukuunottamatta) ja kulttuurielämyksiä sieltä ei juuri löydä. Oma auto tuo joustavuutta retkeilyyn, mutta myös laakson julkinen liikenne palvelee matkailijoita hyvin ja lisäksi suoraan kylistä pääsee hisseillä hyvien vaellusreittien äärelle.

Vuoden verran tietokoneen ääressä jähmettyneelle se tarjosi miellyttäviä, helppoja polkuja jaloitteluun upeissa maisemissa. Lähtiessä säätiedotus näytti pilviä, sadetta ja ukkosta, mutta ennuste ei onneksi käynyt toteen, vaan reissun aikana sai nauttia puolipilvisestä ja jopa helteisen aurinkoisesta säästä. Vain yhtenä iltana satoi.

Viiden päivän reissulla perilläoloaikaa jäi 3 kokonaista päivää vuoristoluonnosta nauttimiseen.


Ensimmäisenä päivänä ohjelmassa oli 'Naturonda'-kävely Sasso Lungon juurella. Tämän kävelylenkin levähdyspaikkana oli Rifugio Comici, jonka kakkubuffetista sai valita toinen toistaan herkullisimmista 'isoäidin reseptillä' tehdyistä kakuista energiaa paluumatkalle (toki oli ruokaakin tarjolla).


Seuraavana päivänä kierrettiin aluetta autolla ja päivän aikana käytiin Sasso Pordoilla (2950 m), jonne pääsee huikaisevalla köysiratahissillä Passo Pordoilta, kierrettiin Lago di Carezza ja tutustuttiin Bolzanon kaupunkiin, joka olikin juuri sinä päivänä Italian kuumin kaupunki (36 astetta).

Viimeisenä kokonaisena päivänä hotellista saatua neuvoa noudattaen ohjelmassa oli huikean kaunis kävelyretki alppiniityillä Puez-Odlen luonnonpuistossa reilut 2000 metriä merenpinnan yläpuollella. 


Vuoristopoluilla hikoilun jälkeen (ja lomassa) oli aina tarjolla herkullista vatsantäytettä korkealuokkaisista raaka-aineista. Retkillekään ei tarvinnut eväitä tuoda (jos ei halunnut), koska Rifugioja oli tiheään ja niiden täydenpalvelun ravintoloista sai vatsantäytettä niin isompaan kuin pienempäänkin nälkään. Strudelia, omenamehua, tuoreita marjoja, polentaa, aniksella maustettua näkkäriä, juusto- ja leikkelelautasia, canederleja eli knöödeleitä, tuoretta jugurttia vuoristolehmien maidosta... Alto-Adigen keittiö koostuu hieman raskaammista ainaksista kuin Italian eteläisemmissä maakunnissa.

Vaativimmille makuhermoille Selvassa olisi yksi Michelin-tähden saanut ravintola, alle 10 km säteellä 2 lisää ja 50 km säteellä kaikenkaikkiaan parikymmentä tähdellistä ravintolaa. Tällä reissulla en kuitenkaan syönyt niissä. 

Sattumalta Elokuun Gloria-lehdessä oli matkajuttua samoilta seuduilta otsikolla "Gourmet-patikointia Italiassa".