sunnuntai 4. elokuuta 2013

Jaloittelua Dolomiiteilla

Loman ensimmäisellä viikolla heinäkuun loppupuolella istahdin lentokoneeseen, joka lennätti minut (taas, minnekäs muuallekaan kuin) Italiaan. Määränpäänä oli tällä kertaa Val Gardenan laakso Dolomiiteillä.

Dolomiitit on listattu UNESCOn maailmanperintölistalle ja aluetta kehutaan yhdeksi maailman kauneimmaksi vuoristoksi. Alue on ehkä tunnetumpi talviurheilukohteena, mutta tämän reissun perusteella suosittelen aluetta kaikille myös kesäkohteeksi. Ulkoilua ja urheilua löytyy eri tasoisille kulkijoille vaeltamisesta ja pyöräilystä kiipeilyyn ja varjoliitoon. 

Ja kaiken reippailun lomassa voi hoidattaa itseään monissa kylpylöissä (melkein kaikilla hotelleilla tuntui olevan jonkin sortin  Day Spa tai ainakin Wellness-osasto saunoineen ja poreammeineen) ja myös herkkusuut pysyvät alueella tyytyväisinä.


Selvan kylä Val Gardenassa oli oivallinen valinta alueeseen tutustumiseen. Sitä ei ole turhaan valittu TripAdvisorissa 10 parhaan kohteen joukkoon Italiassa. Kylä keskittyy luonnosta nauttimiseen, hyvin syömiseen ja hyvään oloon. Shoppailua (vaellusvarusteita lukuunottamatta) ja kulttuurielämyksiä sieltä ei juuri löydä. Oma auto tuo joustavuutta retkeilyyn, mutta myös laakson julkinen liikenne palvelee matkailijoita hyvin ja lisäksi suoraan kylistä pääsee hisseillä hyvien vaellusreittien äärelle.

Vuoden verran tietokoneen ääressä jähmettyneelle se tarjosi miellyttäviä, helppoja polkuja jaloitteluun upeissa maisemissa. Lähtiessä säätiedotus näytti pilviä, sadetta ja ukkosta, mutta ennuste ei onneksi käynyt toteen, vaan reissun aikana sai nauttia puolipilvisestä ja jopa helteisen aurinkoisesta säästä. Vain yhtenä iltana satoi.

Viiden päivän reissulla perilläoloaikaa jäi 3 kokonaista päivää vuoristoluonnosta nauttimiseen.


Ensimmäisenä päivänä ohjelmassa oli 'Naturonda'-kävely Sasso Lungon juurella. Tämän kävelylenkin levähdyspaikkana oli Rifugio Comici, jonka kakkubuffetista sai valita toinen toistaan herkullisimmista 'isoäidin reseptillä' tehdyistä kakuista energiaa paluumatkalle (toki oli ruokaakin tarjolla).


Seuraavana päivänä kierrettiin aluetta autolla ja päivän aikana käytiin Sasso Pordoilla (2950 m), jonne pääsee huikaisevalla köysiratahissillä Passo Pordoilta, kierrettiin Lago di Carezza ja tutustuttiin Bolzanon kaupunkiin, joka olikin juuri sinä päivänä Italian kuumin kaupunki (36 astetta).

Viimeisenä kokonaisena päivänä hotellista saatua neuvoa noudattaen ohjelmassa oli huikean kaunis kävelyretki alppiniityillä Puez-Odlen luonnonpuistossa reilut 2000 metriä merenpinnan yläpuollella. 


Vuoristopoluilla hikoilun jälkeen (ja lomassa) oli aina tarjolla herkullista vatsantäytettä korkealuokkaisista raaka-aineista. Retkillekään ei tarvinnut eväitä tuoda (jos ei halunnut), koska Rifugioja oli tiheään ja niiden täydenpalvelun ravintoloista sai vatsantäytettä niin isompaan kuin pienempäänkin nälkään. Strudelia, omenamehua, tuoreita marjoja, polentaa, aniksella maustettua näkkäriä, juusto- ja leikkelelautasia, canederleja eli knöödeleitä, tuoretta jugurttia vuoristolehmien maidosta... Alto-Adigen keittiö koostuu hieman raskaammista ainaksista kuin Italian eteläisemmissä maakunnissa.

Vaativimmille makuhermoille Selvassa olisi yksi Michelin-tähden saanut ravintola, alle 10 km säteellä 2 lisää ja 50 km säteellä kaikenkaikkiaan parikymmentä tähdellistä ravintolaa. Tällä reissulla en kuitenkaan syönyt niissä. 

Sattumalta Elokuun Gloria-lehdessä oli matkajuttua samoilta seuduilta otsikolla "Gourmet-patikointia Italiassa". 

sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Kesä

Kesä alkoi tänä vuonna odottamattoman aikaisin, mutta onneksi ymmärsin aloittaa siitä nauttimisen heti kesäkuun alussa.

Kesäkuussa olen muunmuassa herkutellut tuoreilla mansikoilla, mustikoilla ja kirsikoilla ja jätsillä ja uusilla perunoilla. Piipahtanut aurinkoisella päiväretkellä Tallinnassa. Nauttinut aterioita ulkona. Pelannut fresbeetä puistossa ja polttanut ihoni rannalla. Istunut monta iltaa terassilla; meren äärellä sekä saaressa että mantereella ja oman talon korttelipihalla. Kastunut sateessa ja kuivunut auringossa. Saunonut rantasaunassa ja uinut järvessä. Pukeutunut kesämekkoon sekä töissä että vapaalle. Tehnyt löytöjä vaatekauppojen alennusmyynneistä. Hoidattanut jalkani pehmeiksi pedikyyrissä. Nukkunut ikkuna auki ja ilman peittoa. Monta juttua mihin joinakin vuosina ehtii vasta loppukesästä, jos silloinkaan.

Valoisat illat ja sitäkin valoisammat aamut hämmästyttävät nyt enemmän kuin ennen, kun en kolmeen vuoteen ole ollut niitä näkemässä. Ja sitä valoisuutta myös poissa olessa ehkä eniten kaipasin.

Tuntuu kuin kesä olisi jo pidemmällä, mutta ollaan vasta hädintuskin puolivälissä, jos nyt sitäkään. Vielä ehtii paljon lisää. Kesälomakin vielä edessä päin.

Loppukesän To Do -listalla ovat ainakin ja muunmuassa:
  • Tunnelmallinen elokuvailta Kesä-Kino Engelissä
  • Rapuillallinen merellisessä tunnelmassa
  • Steve McCurryn valokuvanäyttely Taidehallissa
  • Pyöräretki (lainapyörällä)
  • Lomareissailua sekä koti- että ulkomaassa
  • ... Ja mielellään lisää mitä tahansa jo edellisessä listassa lueteltua!


torstai 30. toukokuuta 2013

Toukokuussa

Toukokuuta on hallinnut kaksi teemaa: Loma ja keittiöremontti.

Toukokuun alussa lomailin; ensin Itä-Suomessa ja sitten Pohjois-Italiassa. Pitkään viikonloppuun Italiassa kuului mm. hyvää ruokaa, viiniä ja jätskiä hyviksi todetuissa, tutuissa paikoissa ...


... kuten Enoteca Viola ja Rinomata Gelateria entisillä kotikulmilla ...

... sekä retki Ligurian rannikolle ja lyhyt purjehduskin.

Italian reissun aikana talkooporukka kävi purkamassa asuntoni vanhan keittiön ja niin keittiöremontti lähti käyntiin.


Isältä saatu väliaikatietokuva purkutöiden etenemisestä.

Kun vanha keittiö oli saatu pois alta, huhkivat remonttimiehet asunnossani seuraavat 1,5 viikkoa. Ensimmäisellä viikolla tasoitettiin seiniä, laatoitettiin lattiaa, säädettiin vesi- ja kaasuputkia, vedettiin lisää sähköjohtoa. 


Sitten olohuone täyttyi kalustepaketeista. 

Toisella viikolla asennettin kalusteen, kaakeloitiin seiniä, viriteltiin vielä loppuun sähköt ja vedet.

Ja kylläpä keittiöstä tulikin hieno. 

Itse tehtäväksi jäi puutasojen öljyäminen ja siivoaminen. Koska betoniseinästä jouduttiin piikkaamaan vesiputkia esiin, täytti asunnon heti alkuun hienonhieno kivipöly. Makuuhuone on onneksi sen verran kulmantakana että kun ovi oli kiinni, niin pölyn määrä siellä ei ollut merkittävä. Ja sitten pääsikin laittamaan astioita paikoillee (suurin osa oli siis seisonut laatikoissa helmikuulta lähtien).

Remonttikevään loppu siis häämöttää! Nyt remottiurakasta on jäljellä (tällä erää) vain olohuoneen seinien maalaus. Värit on jo valittu! Sen jälkeen seuraavaksi tapahtuu putkiremontin yhteydessä kylppärin remontointi 1,5-2 vuoden kuluttua.

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Pahvimukipuutarha

Remonttirintaman lisäksi myös puutarhassa – eli ikkunalaudalla – tapahtuu!

Zen Grow saa lepäillä nyt valoisana vuodenaikana. Tänä keväänä kokeiltavana on Ikean yrttisetti eli yrttien kasvatusta pahvimukeissa.

Ikkunalaudalla versoo nyt basilikaa, korianteria ja timjamia.

Ensimmäiset versot ilmestyivät yllättävän nopeasti – jo 4 päivässä timjamiin ja basilikaan. Korianteri oli hieman hitaampi, mutta kyllä sekin ehti viheriöimään viikon kuluttua kylvämisestä ja onkin sitten kirinyt toisten ohi pitkillä versoillaan.

Aiempina vuosina yrttien kasvatusta on kokeiltu peltitölkeissä, paperipussissa sekä vesiviljelymenetelmällä kasvilampun alla.

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Kaapin paikka

Kun ostin tämän kaksion, oli makuuhuoneessa ja eteisessä alkuperäiset (eli 50-luvulta) vaatekaapit. Olivathan ne lujatekoiset, mutta kuitenkin jo varsin epäsiisti ja epäkäytännölliset, joten ne saivat lähteä. Ajatuksena oli hakea tilalle vaikka Ikean Pax-komerot ja saada vaatesäilytys uudistettua jo vaikka ennen sisäänmuuttoa. 

No, eihän se ihan niin mennyt. Komerot revittiin pois heti ensitöikseen ja sitten vasta mittailtiin että eihän tähän tosiaan mitkään ihan standardikomerot sovikaan, ei varsinkaan ne Paxit. Ei leveyden eikä korkeuden puolesta ja lisäksi seinä kaappien takana ei ollutkaan suora vaan siellä oli betonipalkkeja ja kotelointeja, mistä johtuen syvyydetkin vaativat vähän erikoismitoittelua (lopulta esim. makuuhuoneen komeroissa onkin kolmea eri syvyyttä).

Sellaisia komeroita pitikin sitten odotella kuukauden päivät ja sillä aikaa säilytysjärjestelmä näytti tältä olohuoneen nurkassa:


Nyt on kuitenkin uudet, uljaat komerot asennettu (listatkin paikallaan) ja vaatteet niihin ripustettu. Muodonmuutoksen näette alla:

Before and after

Niin sievät kuin nuo delfiinit kaappien ovissa olivatkin niin ne saivat lähteä. Tosin jos ikävä tulee niin lähirautakaupasta saa sablooneja joilla sellaiset voin helposti maalata uusiinkin oviin... (not going to happen!)

Keittiöremontinkin suunnittelu etenee; muutostyöilmoitus on taloyhtiön hallituksen käsittelyssä. Toivottavasti byrokratiaan ei mene enää kauaa. Ja olohuoneestakin on nyt vanhat tapetit poistettu, mutta  vielä mietinnässä mitä laittaisi tilalle.

Hiljaa hyvä tulee.

lauantai 23. helmikuuta 2013

Pientä pintaremonttia

Ostettaessa uusi asuntoni oli tyydyttävässä kunnossa. Ihan asuttavassa kunnossa toki, mutta joiltain osin epäkäytännöllinen eikä oikein minun mieleen laitettu. 

Ennen muuttoa ryhdyttiin toimiin eteisessä ja makuuhuoneessa. Vaikka pinnat olivatkin ihan siistit, ei värimaailma ja yksityiskohdat miellyttäneet silmääni.

Before

Eteisesessä hallitsevana värinä oli eräänlainen tiilenpunainen ja makuuhuoneessa heleä vaalensininen. Sekä molemmissa väritykseen sopivat tapettiboordit.

Työläintä oli boordien irtiliottaminen. Sen jälkeen uuden maalin maalaaminen sujuikin sutjakkaasti. Vaikka maalit loppuivatkin kerran kesken.

Nyt eteisessä ja makuuhuoneessa on molemmissa samat värit.

After

Molemmissa yksi seinä maalattu Tikkurilan Neito-sävyllä ja muut seinät sävyllä Kinos. Hieman neutraalimpaa siis kuin aiemmin.

Maalaustyöt eteisessä ja makuuhuoneessa saatiin aikataulussa tehtyä ennen muuttoa. Ihan valmiiksi ei huoneita kuitenkaan saatu. Molemmista purettiin vanhat (ehkä alkuperäiset) komerot ja uusia niiden tilalle vielä odotellaan. (Vaatteita säilytetään toistaiseksi vielä pahvilaatikoissa!)

Kevään ohjelmassa olisi myös olohuoneen pinnat. Eli ensin tapetin irrottelua ja sitten uudelleen tapetointia. Ja sitten se keittiöremontti. Keittiöstä onkin jo aika hieno suunnitelma olemassa.

maanantai 11. helmikuuta 2013

Yksiöstä kaksioon

Olen muuttanut. Viime yönä nukuin ensimmäisen yön uudessa asunnossani. Tänään luovutin vanhan asunnon sen uudelle omistajalle.

End of an era. Taas. Hyvästi ensiasunto.

Kauas en muuttanut; asun edelleen Punavuoressa. 1h+k muuttui 2h+k:ksi. Neliömäärä melkein tuplaantui.

Sänky ja vaatekaapit puuttuvat vielä. Muut kalustehankinnat saavat vielä odottaa. 
Muuttoa edeltävän viikon aikana tein äidin ja isän kanssa asunnossa hieman maalaustöitä. Keittiöremonttikin on vielä tarkoitus teettää kevään kuluessa ja olohuoneen tapetit vaihtaa. Ja taloyhtiön putkiremonttikin häämöttää ei-kovin-kaukaisessa tulevaisuudessa.

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Villi Pohjola

Terveisiä Inarista, Nellimin kylästä! Lennähdin juuri sinne ja takaisin tutustumaan Lapin eksotiikkaan.

Mukana ei ollut suksia eikä ohjelmassa hiihtoa. Sen sijaan pääsin toteuttamaan pitkäaikaisen haaveeni eli ajamaan moottorikelkalla!

Perjantaina osallistuin ainoana suomalaisena parinkymmenen muun turistin kanssa retkeen, jossa päästiin tutustumaan poronhoitajan elämään.


Pakkasta oli noin -20 astetta ja villakerroksia lainahaalarin alla kolme. 
Hieman puolen päivän jälkeen kun saavuimme porojen luokse aurinkokin näyttäytyi vaaran laella. Kuulemma ensimmäistä kertaa tänä vuonna.*


Saimme kokeilla suopunkin heittämistä ja syöttää poronhoitajan kotiporoja. 

Sitten suuntasimme laavulle lounaalle. 


Myös raajojen lämmittely tulen äärellä oli suosittua. Joltain taisi vähän sukatkin kärähtää...

Kuuman keiton  ja lämpimän mehun vahvistamina jatkoimme matkaa järvelle tarkastamaan poronhoitajan verkkoja.


Verkosta löytyi vain kaksi haukea, jotka olivat sotkeneet verkot solmuun.
Huomatkaa poronhoitajan paljaat kädet!

Iltapäivän hämärtyessä hypättiin taas kelkkojen kyytiin ja suunnattiin takaisin hotellia kohti.


Vaatekerroksista ja vähän väliä otetuista lämmittelyhyppelyistä huolimatta paluumatkalla iski vilu.


Moottorikelkan ohjaaminen oli yllättävän rankkaa ja kaasukahvan hallinta vaati hetken totuttelua että kyydistä tuli tasaista. 

Revontulia ei tällä reissulla näkynyt vaikka öisin oli kirkas tähtitaivas ja ennuste lupaava. Seuraavalle reissulle jäi myös Husky-valjakon ohjastaminen.




*Kaamos päättyi pari viikkoa sitten mutta pilvisen sään takia ei aurinkoa kuulemma ollut vielä näkynyt.

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Ikäisessään kunnossa?

Vuosia sitten internetissä oli hauska testi, jolla pystyi testaamaan vastaako oma henkinen ikä sitä omaa virallista ikää. Muistelen että siinä testin tuloksen mukaan olin oikeaa ikääni nuorempi.

Eilen kävin työterveyshuollon tarjoamassa testissä, jonka mainostettiin kertovan minkä ikäisessä kunnossa minun kehoni on. 
Ennakkoaavistus oli että varmaan vanhempi. Niin jumissa ja jäykkä ja kolottava ja väsynyt ja voimaton tämä keho on viime aikoina ollut.

Testiin kuului verenpaineen, kehonkoostumuksen (eli rasvaprosentin) ja hapenottokyvyn mittaus. 

Ihan niin huonot tulokset eivät olleet kuin pelkäsin. Vaan eipä niissä kehumistakaan ole. Mikään mittarin arvo ei mennyt riskirajojen yli. Tosin rasvaprosentissa ollaan ihan pian rajoja kolkutelemassa ja hapenotto kyky ihan siinä hyvän ja keskitason rajalla.
Ja siihen ikä-kysymykseen ei kyllä varsinaisesti vastattu. Johtopäätöksiä voi tehdä niistä viitearvoista joita eri-ikäisille annettiin.

En innostu kauhean herkästi, enkä varsinkaan ensimmäisten joukossa, uusista teknologistista laitteista enkä koskaan esim. sykemittaria kokenut motivoittajaksi liikuntaan ja kunnonkohotukseen, vaikka olen sellaisen saanut ja sitä käyttänytkin.
Kunnonkohottamiseen minun kohdalla tarvittaisi ammattiapua. Sellaisesta hyvänä kokemuksena Brysselissä hyödyntämäni Personal Trainer -paketti. Jos minulla olisi varaa ottaisin PT:n vaikka joka treenikerralle viereen valvomaan ainakin sen kolme kertaa viikossa.
Mutta kyllä minua myös testitulokset ja tilastotkin kannustavat. Vaikka olen kuntoni huonoksi tiennytkin niin ehkä en ihan täysin sitä ymmärtänyt. Nyt siitä on nippu paperia todisteena.
Tällainen kuntotesti minulla on ollut mielessä jo syksystä saakka kun otin kuntosalijäsenyyden (koska siellä niitä voisi teettää). Nyt testin tarjosikin työantaja. 

Puolen vuoden kuluttua voisi mennä uudestaan testattavaksi. Siinä välissä pitäis tietysti treenailla.