sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Juhannus Luxembourgissa

Tänä vuonna lähdin juhannuksen viettoon Luxembourgiin. Brysselistä junalla hurauttaa sinne kolmessa tunnissa.

Luxembourgissa ei kuitenkaan vietetty tänä viikonloppuna juhannusta vaan Luxembourgin kansallispäivää, joka siis on kesäkuun 23. päivä.
En tiennyt sitä ennakkoon, joten se aiheutti hieman muutoksia alkuperäisiin suunnitelmiini. Mm. lauantai-aamupäivälle suunniteltu shoppailu-kierros jäi väliin ja tyydyin vaan katselemaan näyteikkunoita. Muuta mukavaa tekemistä kuitenkin löytyi.


Perjantaina tarjosin itselleni erinomaisen herkullisen (joskin kalliin!) lounaan Ravintola Clairefontainessa, joka viimeisimmässä Michelin oppaassa sai yhden tähden. 
Ruoka oli herkullista, ei ollenkaan liian erikoista ja palvelu eleganttia, mutta ei ollenkaan jäykistelevää (sanoisin suorastaa rentoa). 
Kaikenkaikkiaan todella onnistunut elämys. Suosittelen kaikille Luxembourgiin menijöille!
(Lopun viikonlopusta ruokailinkin sitten vaatimattomammin...)

Kansallispäivän kunniaksi perjantai-iltana kaupungin keskustassa oli upea, melkein puolituntia kestänyt ilotulitus. 
Olin katsomassa sitä Boulevard Rooseveltillä, jonne oli pakkautunut ehkä noin puolet suur-ruhtinaskunnan asukkaista. Siltä se ainakin tuntui. Se oli muuten erinomainen paikka katsella spektaakkelia, mutta sivuvaikutuksena altistui myös rakettien aiheuttamalle savulle ja päälle sateli rakettien riekaleita ja tuhkaa.
Minun valokuvausvälineillä (eikä siinä tungoksessa ehkä muutenkaan) saanut kuvia, joissa ilotulitteet pääsisivät oikeuksiinsa, mutta tästä alla olevasta kuvasta ehkä välittyy tunnelma tungoksesta sekä rakettien aiheuttamasta savusta.


Lauantaina istuskelin Place d'Armesilla kahvilassa katselemassa ihmisiä, kuuntelin musiikkiesityksiä ja kiertelin ostoskaduilla katselemassa näyteikkunoita. 
Kansallispäivän kunniaksi kauppojen ikkunat oli koristeltu ruhtinasparin (tai –perheen) kuvilla ja Luxemburgin lipuilla.


Iltapäivällä osallistuin turistitoimiston järjestämälle 2,5 tunnin Wenzel-kävelykierrokselle, joka vei hieman eksentrisen oppaan johdolla vanhaan kaupunkiin, laaksossa olevaan kaupunginosaan Grundiin sekä kallioon kaivettuihin linnoitusluoliin (casemates), joista Luxembourgia puolustettiin niin menestyksekkäästi, että kaupunkia alettiin kutsumaan ”Pohjolan Gibraltariksi”, koska viholliset eivät onnistuneet sitä valloittamaan.


Kävelykierroksen opas muuten kertoi, että kansallispäivää vietetään Suur-Ruhtinatar Charlotten (1896-1985) syntymäpäivän muistoksi. Charlotte tosin syntyi 23. tammikuuta, mutta kesällä on paljon kivempi juhlia kuin talvella, joten päivää juhlitaan kesäkuussa. Mikä loistava ratkaisu! 
Mitäs jos Suomenkin itsenäisyyspäivää juhlittaisiinkin vaikka 6. kesäkuuta?

perjantai 8. kesäkuuta 2012

Italia Brysselissä

Yksi asia mitä olen usein hämmästellyt Brysselissä on se miten paljon täällä on italialaisia.
Kun istahdan kahvilaan, viereisessä pöydässä rupatellaan italiaksi. Kadulla ohikulkeva porukka puhuu useammin italiaa kuin vaikka paikallisia kieliä. Kun bussissa vieruskaverin puhelin soi, hän vastaa italiaksi.

Tuntuu että kuulen ympärilläni enemmän italiaa kuin ranskaa tai flaamia tai englantia.

Myös palveluita saa täällä sujuvasti italiaksi. Ja sehän minun mieltäni lämmittää. Tässä omat suosikkini:

  • Ihan tässä minun kodin lähellä on italialainen ravintola Le Max, jonka ilmeisesti ranskankielinen belgialainen kokki tarjoutui esittelemään päivän erikoisuuden myös italiaksi (tai sardoksi).
  • Ixellesin kaupunginosassa on italialainen deli, traiteur italien, Antichi Sapori Italiani, josta joskus lauantaisin haen itselleni herkkuruokaa (vaikka hinnat hipovatkin ihan ravintolahintoja...)
  • EU instituutioiden lähellä taas on Piola Libri, italialainen kirjakauppa-kahvila, josta olen hakenut italiankielistä luettavaa ja käynyt myös viihtymässä heidän alkuillan aperitivolla.

Lisäksi televisiosta näkyy Rai1 (vaikkei sieltä usein tulekaan mitään katsomisen arvoista ohjelmaa...).