perjantai 21. joulukuuta 2012

Valo pimeässä

Kyllä se pimeys sitten tuli. Niinkuin täällä päin maailmaa joka vuosi. Ja sitten lunta, paljon lunta jo joulukuun alussa, toisin kuin monena muuna vuonna. 

Pohjoisessa pimeydessäkin voi silti jatkaa puutarhurointikokeiluja. Kyllä, totta se on.
Sain kesällä lahjaksi Zen Grow -pöytäpuutarhan, eli kasvatusalustan, jossa vesiviljelymenetelmällä, kasvilampun alla voi kasvattaa ympärivuoden sisätiloissa yrttejä, salaatteja ja valmistajan mukaan vaikka tomaattejakin.

En saanut istutuksia aikaiseksi ihan heti lahjan saatuani, mutta syksyn pimetessä ryhdyin toimeen. Minulla on sellainen kahden kasvin malli ja ensin kylvin molemmille paikoille idätysalustaan basilikan siemeniä. Vihreät versot pilkistivät esiin jo noin viikon kuluttua.


Pikkuhiljaa versot kasvoivat ja toisella paikalla alkoi olla jo vehreä basilika-puska. Toinen taimi kuitenkin kitui ja kitui ja lopulta heitti henkensä. Epäilen että olin laittanut siihen siemeniä liian tiheään.

Tästä lannistumatta otin esiin uuden idätysalustan ja laitoin siihen tällä kertaa persiljan siemeniä. Vihreät versot pilkistivät tälläkin kertaa nopeasti esiin, mutta taimi on vielä kovin pieni ja hento joten sen selviämisestä ei ole vielä varmuutta

Puutarha löysi paikkansa keittiön nurkasta, työtasolta kaappien alta. Ikkunalaudalla sitä ei kuulemma kannata pitää, koska siinä voi käydä liikaa vetoa. Valmistajan mukaan valoa ja vesipumppua voisi pitää päällä ympärivuorokauden. Minä olen kuitenkin sammuttanut ne yön ajaksi (ihan siksikin, että pumppu pitää melkoista lorinaa).

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Helsingin aurinkoisemmalla puolella

Hämmästyin kun pari päivää sitten luin netti-hesarista, että Helsingin syyskuu oli mittaushistorian sateisin. Juuri edellisellä viikolla olin kavereille sanonut että paluu Suomeen on ollut helpompi kuin etukäteen ennakoin ja että uskoin sen johtuvan siitä että alkusyksyn säät ovat olleet niin suotuisia ja aurinkoisia.

Tätä ristiriitaa tarkemmin pohdiskeltuani tulin johtopäätökseen että alkusyksyn sää on ollut vaihtelevaa. Samaan päivään on mahtunut kaatosadetta, aurinkoa kirkkaalta taivaalta ja taas sadetta. Ja on ollut myös hetkiä kun seison auringonpaisteessa ja sateessa samaan aikaan.  Tyypillisimmin taivaalla on purjehtinut pulleita, valkoisia cumuluksia, mutta sateenvarjoa on saanut kantaa mukana lähes päivittäin sadekuurojen varalta.
Minä kuitenkin muistan syyskuulta sateita paremmin ne hetket kun aurinko paistoi.

Helsingissä kiinnittänyt huomioni myös muihin positiivisiin asioihin kuin aurinkoisiin ilmoihin. Kahden ja puolen vuoden aikana ravintola-kahvila-baari-tarjonta on vaihtunut ja mukavia uusia paikkoja on tullut jo kokeiltua.
Helsingissä saa iloisen ystävällistä ja asiantuntevaa palvelua. Ja kaupunki on myös kovin kansainvälinen! Kadulla kävellessäni puhe sorisee ympärillä ranskaksi, espanjaksi, portugaliksi, eksoottisilla aksenteilla puhutuksi englanniksi sekä kielillä joita en tunnista. (Eikä kyse ole pelkästään design-vuoden turisteista.)

Vaikka muutoksia on tapahtunut (parempaan!) on Helsinki silti kotoisan tuttu.

Mutta reilun kahden ja puolen Etelä- ja Keski-Euroopassa vietetyn vuoden jälkeen jotkut helsinkiläiset tavat hämmästyttävät: kun tulen kotiin töistä kotiin siinä kuuden, puoli seitsemän maissa, ovat ravintolat jo täynnä kanssaa illallista syömässä.

lauantai 18. elokuuta 2012

Paluu Punavuoreen

Muutama viikko lomailua Saimaan rannalla takana. Yksi loman aktiviteeteistä oli myös muutto takaisin omaan asuntooni Punavuoreen Helsinkiin. Maanantaina työt jatkuu sitten Suomessa.

End of an era.

Kaksi vuotta olen kierrellyt Eurooppaa mukanani 3-4 laatikollista tavaraa. Aluksi, kun kiertueen ajaksi varastoidut tavarat taas otettiin esiin ja tavaran määrä siis ainakin viisinkertaistui, tuntui että tavaraa on hurjan paljon.


Viimeisten parin päivän aikana olen purkanut laatikoita ja etsinyt tavaroile paikkoja. Ja kyllä niille taitaa sittenkin paikka (ja käyttöäkin) tästä pienestä asunnosta löytyä. Joitakin uusiakin hankintoja kotiin pitänee tehdä.

Eilen, viimeisenä lomapäivänä, kävin vähän kaupungilla kuljeskelemassa. Tutulta näyttää edelleen näillä kulmilla, kahden ja puolen vuoden jälkeenkin.
Eiköhän tämä paluumuuttajan uudelleen kotiutuminen tästä ihan leppoisasti suju. Vähän totuttelua se vielä vaatii. Kadulla omissa ajatuksissani kulkiessani hätkähdän vielä ajoittain kun ympärilläni puhutaankin suomea ja astuessani sisälle johonkin putiikkiin meinaan usein tervehtiä myyjää ranskaksi "Bonjour!". Suomessa kohtaamani iloinen, ystävällinen ja avulias asiakaspalvelu kuitenkin ilahduttaa.

maanantai 30. heinäkuuta 2012

Junalla kesälomalle

Viikkositten alkaneen loman aloittajaisiksi lähdin junalla kiertomatkalleEurooppaan.
Reissun ajoitus oli täydellinen sillä Keski-Euroopassa vallnneet viileähköt säät vaihtuivat juuri minun reissuviikolla auringonpaisteeseen ja helteeseen.
Lopullinen matkaohjelma typistyi alunperin kunnianhimoisemmista ideoista kahteen kohteeseen.

Perjantai-iltanahyppäsin junan kyytiin Brysselin Midi-asemalla.

DB:n ICE-juna oli mukava, helteelläkin viileä ja pysyi (suomalaisittain) hyvin aikataulussa.

Ensimmäinen etappi oli Saksan Wiesbadenissa. Viikonlopun ohjelmassa oli muun muassa viinin maistelua Rheingaun viinialueella.

Maailman vanhimman Riesling tilan, Schloss Johannisbergin , terassilla kumpuilevia viiniviljelmiä katsellessa tuntui kuin olisi Etelä-Ranskassa.

Saksasta matka jatkui Sveitsiin Zürichiin, joka näytti parhaita puoliaan järven kimmeltäessä auringonpaisteessa.
Zürichin lisäksi ehdin tutustua myös Zürich-järven toisessa päässä sijaitsevaan Rapperswiliin, joka on tunnettu ruusutarhoistaan, sekä Lucerniin, jossa vietettiin kaupunkifestivaaleja.


Torstaina juna vei takaisin Brysseliin, josta matka jatkui heti seuraavana aamuna Suomeen.

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Au marché

Brysselissä on eloisa torikulttuuri. Minulla jäi kuitenkin toreihin tutustuminen aika viime tippaan. 
Place Jourdanilla sunnuntai-aamuisin järjestettävän pienen torin läpi olin kyllä muutaman kerran kävellyt matkalla kuntosalille, mutta vasta nyt heinäkuussa olen käynyt toreilla ihan tarkoituksella. Erityisesti kaksi "kuuluisaa" toria halusin käydä katsomassa.

Sunnuntai-aamuisin järjestettävälle suurelle Midi Marketille Gare du Midin kupeeseen suuntasin kaksi viikkoa sitten. Siellä on laajat valikoimat ja notkuvat pöydät hedelmiä, vihanneksia, juustoja, lihoja, mausteita, oliiveja ja saa sieltä halutessaan hankittua myös vaikka uudet kodintekstiilit tai matkalaukut. 
Midi market on valtavan suuri - joidenkin lähteiden mukaan Euroopan suurin - mutta kuitenkin aika perustori.

Midi Marketilla iloisen käyrät kurkut maksoivat 1 eur /kg.

Ilahduttava torikokemus sen sijaan on Place du Chatelainilla keskiviikko-iltapäivinä järjestettävä tori, jolla vihdoin kuluneella viikolla käytiin brysseliläistyneen suomalais-kaverini kanssa parin epäonnistuneen yrityksen jälkeen. Myös Chatelainilta saa vihannekset, juustot, lihat ja muut raaka-aineet maittavan aterian valmistamiseksi kotona. Mutta sen lisäksi Chatelainilla on kojuja, jotka tarjoavat pieniä ruoka-annoksia ja viiniä. 

Italialaistytöt myivät herkullisia piadinoja keltaisesta pakettiautosta Chatelain-torilla.*

Chatelain-tori on auki ilta-kahdeksaan saakka ja siitä onkin muodostunut eräänlainen after work -kohtaamispaikka kaveriporukoille. Mekin törmättiin heti kaverini pariin työkavereiin, joiden seuraan lyöttäydyttiin viiniä juomaan. Pikkuhiljaa joukkoon liittyi myös muita, pääosin brysselin-suomalaisia, mutta myös joku rohkea muunmaalainenkin.



*Keltaisen piadina-auton voisinkin lisätä Italia Brysselissä -postauksen listaan...

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Retki rannikolle

Viimeisimpänä minun Must see in Belgium -listalla oli Belgian rannikko ja sen hiekkarannat. 
Eilen tuli vihdoin lähdettyä. Vaikka säästä ei oikein taaskaan aamulla osannut sanoa mihin se kääntyy. Ja Belgiassahan aurinko voi kääntyä sateeksi minä hetkenä hyvänsä, joten riskillä aina mennään...

No, joka tapauksessa, lähdin siis matkaan, hyppäsin Oostendeen vievään junaan ja puolentoista tunnin kuluttua olin meren äärellä. Oostendessä juna nimittäin vie niin lähelle merta kuin lienee mahdollista. 
Heti juna-aseman vieressä kelluivat huviveneet. Rantabulevardille vievän tien varrella oli kalatori sekä merenantimista valmistettuja välipaloja. Keskustan laajalla hiekkarannalla oli vielä vähän väkeä, mutta rantavalvojat olivat valmiudessa.


Belgian rannikolla on mainio joukkoliikenneratkaisu: Rannikkoratikka eli Kusttram. Se kulkee koko matkan niin pitkään kuin Belgian rannikkoa riittää, eli melkein 70 km, De Pannesta Knokke-Heistiin rantaa pitkin pysähtyen kaiken kaikkiaan 70 pysäkillä.

Minä olin ostanut paluujunalipun Knokkesta Brysseliin, joten kierreltyäni vähän Oostendessä hyppäsin ratikkaan ja jatkoin matkaa pohjoiseen kohti Knokkea. 

En ollut miettinyt tarkkaan missä muualla halusin pysähtyä. De Haanin keskusta näytti niin somalta, että siitä tuli seuraava pysähdyspaikka. 


De Haanissa on sievä Belle Epoque -tyylinen keskusta, rauhallinen asuinalue täynnä söpöjä valkotiilisiä, jyrkkäkattoisia omakotitaloja ja leppoisa rannikkokaupungin lomatunnelma. 
Leveällä rantabulevardilla oli tilaa ajella polkuautoilla (joita sai vuokrata) ja hiekkaranta alkoi iltapäivällä täyttyä auringonottajista. 
Huomatkaa myös taiteellinen penkki. Teemasta oli monia variaatioita pitkin rantakatua.


Rannikkokaupunkien lisäksi ratikka kulkee mm. Zeebruggen konttisataman ohi ja pääsee kätevästi myös lähelle luontoa. Minä kävin ihailemassa tätä biitsiä, joka oli vain parin sadan metrin päässä Wenduine Harendijke -nimiseltä pysäkiltä taajamien ulkopuolella.


Tässä kohtaa alkoikin jo väsymys painaa ja Knokkeen päästyäni suuntasin melkein samantien juna-asemalle odottelemaan Brysselin junaa.

Belgiassa heinäkuu on suosituin lomakuukausi ja rannoillakin huomasi että sesonki on alkanut ja ensimmäiset lomanviettäjien joukot ovat saapuneet. 

Sään kanssa kävi lopulta hyvä tuuri tällä retkellä. Sadetta ei näkynyt ja aurinkokaan ei kadonnut pilvien taaksi liian pitkiksi ajoiksi. Lämpötila oli siinä vähän päälle 20 astetta ja mereltä kävi leppeä tuuli. Meriveden lämpötila oli kuulemma 16 astetta. Belgian kesäsää ehkä parhaimmillaan? 

sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Juhannus Luxembourgissa

Tänä vuonna lähdin juhannuksen viettoon Luxembourgiin. Brysselistä junalla hurauttaa sinne kolmessa tunnissa.

Luxembourgissa ei kuitenkaan vietetty tänä viikonloppuna juhannusta vaan Luxembourgin kansallispäivää, joka siis on kesäkuun 23. päivä.
En tiennyt sitä ennakkoon, joten se aiheutti hieman muutoksia alkuperäisiin suunnitelmiini. Mm. lauantai-aamupäivälle suunniteltu shoppailu-kierros jäi väliin ja tyydyin vaan katselemaan näyteikkunoita. Muuta mukavaa tekemistä kuitenkin löytyi.


Perjantaina tarjosin itselleni erinomaisen herkullisen (joskin kalliin!) lounaan Ravintola Clairefontainessa, joka viimeisimmässä Michelin oppaassa sai yhden tähden. 
Ruoka oli herkullista, ei ollenkaan liian erikoista ja palvelu eleganttia, mutta ei ollenkaan jäykistelevää (sanoisin suorastaa rentoa). 
Kaikenkaikkiaan todella onnistunut elämys. Suosittelen kaikille Luxembourgiin menijöille!
(Lopun viikonlopusta ruokailinkin sitten vaatimattomammin...)

Kansallispäivän kunniaksi perjantai-iltana kaupungin keskustassa oli upea, melkein puolituntia kestänyt ilotulitus. 
Olin katsomassa sitä Boulevard Rooseveltillä, jonne oli pakkautunut ehkä noin puolet suur-ruhtinaskunnan asukkaista. Siltä se ainakin tuntui. Se oli muuten erinomainen paikka katsella spektaakkelia, mutta sivuvaikutuksena altistui myös rakettien aiheuttamalle savulle ja päälle sateli rakettien riekaleita ja tuhkaa.
Minun valokuvausvälineillä (eikä siinä tungoksessa ehkä muutenkaan) saanut kuvia, joissa ilotulitteet pääsisivät oikeuksiinsa, mutta tästä alla olevasta kuvasta ehkä välittyy tunnelma tungoksesta sekä rakettien aiheuttamasta savusta.


Lauantaina istuskelin Place d'Armesilla kahvilassa katselemassa ihmisiä, kuuntelin musiikkiesityksiä ja kiertelin ostoskaduilla katselemassa näyteikkunoita. 
Kansallispäivän kunniaksi kauppojen ikkunat oli koristeltu ruhtinasparin (tai –perheen) kuvilla ja Luxemburgin lipuilla.


Iltapäivällä osallistuin turistitoimiston järjestämälle 2,5 tunnin Wenzel-kävelykierrokselle, joka vei hieman eksentrisen oppaan johdolla vanhaan kaupunkiin, laaksossa olevaan kaupunginosaan Grundiin sekä kallioon kaivettuihin linnoitusluoliin (casemates), joista Luxembourgia puolustettiin niin menestyksekkäästi, että kaupunkia alettiin kutsumaan ”Pohjolan Gibraltariksi”, koska viholliset eivät onnistuneet sitä valloittamaan.


Kävelykierroksen opas muuten kertoi, että kansallispäivää vietetään Suur-Ruhtinatar Charlotten (1896-1985) syntymäpäivän muistoksi. Charlotte tosin syntyi 23. tammikuuta, mutta kesällä on paljon kivempi juhlia kuin talvella, joten päivää juhlitaan kesäkuussa. Mikä loistava ratkaisu! 
Mitäs jos Suomenkin itsenäisyyspäivää juhlittaisiinkin vaikka 6. kesäkuuta?

perjantai 8. kesäkuuta 2012

Italia Brysselissä

Yksi asia mitä olen usein hämmästellyt Brysselissä on se miten paljon täällä on italialaisia.
Kun istahdan kahvilaan, viereisessä pöydässä rupatellaan italiaksi. Kadulla ohikulkeva porukka puhuu useammin italiaa kuin vaikka paikallisia kieliä. Kun bussissa vieruskaverin puhelin soi, hän vastaa italiaksi.

Tuntuu että kuulen ympärilläni enemmän italiaa kuin ranskaa tai flaamia tai englantia.

Myös palveluita saa täällä sujuvasti italiaksi. Ja sehän minun mieltäni lämmittää. Tässä omat suosikkini:

  • Ihan tässä minun kodin lähellä on italialainen ravintola Le Max, jonka ilmeisesti ranskankielinen belgialainen kokki tarjoutui esittelemään päivän erikoisuuden myös italiaksi (tai sardoksi).
  • Ixellesin kaupunginosassa on italialainen deli, traiteur italien, Antichi Sapori Italiani, josta joskus lauantaisin haen itselleni herkkuruokaa (vaikka hinnat hipovatkin ihan ravintolahintoja...)
  • EU instituutioiden lähellä taas on Piola Libri, italialainen kirjakauppa-kahvila, josta olen hakenut italiankielistä luettavaa ja käynyt myös viihtymässä heidän alkuillan aperitivolla.

Lisäksi televisiosta näkyy Rai1 (vaikkei sieltä usein tulekaan mitään katsomisen arvoista ohjelmaa...).

keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Kesäpäivä Bruggessa

Viikonloppuna helle helli Belgiaa. Upean auringonpaisteen innoittamana päätin lähteä lauantaina päiväretkelle Bruggeen, joka sijaitsee Luoteis-Belgiassa, noin tunnin junamatkan päässä Brysselistä.

Kaupungin keskusta on säilynyt keskiaikaisessa muodossaan ja listattu yhdeksi UNESCOn maailmanperintökohteeksi. 1400-luvulla Brugge oli kukoistava satamakaupunki. 
Nykyisin se on Belgian suosituin matkailukohde. Reilun sadantuhannen asukkaan kaupungissa vierailee yli kolme miljoonaa turistia vuodessa. 


Keskusaukiota, Marktia, reunustaa somat talot joiden edustat ovat täynnä kahviloiden ja ravintoloiden terasseja. Aukiolle johtavat kadut ovat täynnä turisteille suunnattuja suklaa- ja pitsikauppoja.


Kaupungin viehättävin osa ovat vanhat kanavat. Turisteille olisi ollut tarjolla sightseeing-kierroksia pienillä veneillä kanavia pitkin. Pienemmillä kanavilla turistipaatti toi mieleen jonkun teemapuiston.

Turisteja oli liikkeellä minun lisäksi paljon muitakin, melkein tungokseen asti. Kaupungin historiallinen arkitehtuuri oli toki näkyvillä, mutta jotenkin tunnelma ei ehkä ollut helteisenä lauantaina ihmispaljoudessa parhaimmillaan... Ehkä kirpeän kuulas syyspäivä toisi kaupungin parhaat puolet paremmin esiin?

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Pussipuutarha

Parin vuoden takaisten onnistuneiden tölkkiviljelmien innoittamana tänä keväänä tartuin tilaisuuteen kun paikallisessa tavaratalossa näin viljelypusseja eli vedenpitäviä paperipusseja, joissa on valmiina multa ja siemenet - lisää vain vesi.

Ajatus vaikutti minusta vieläkin epäilyttävämmältä kuin ne tölkit, mutta parin euron hinta ei päätä huimannut joten päätin mielenkiinnon vuoksi kokeilla näitäkin.


Ostin persilja- ja basilika-pussit.
Tarjolla olisi ollut tomaattia, chiliä ja muutakin, joiden selvityminen paperipussissa täysikasvuiseksi kasviksi saakka epäilytti todella. Tässä Brysselin asunnossa minulla ei ole parveketta enkä ajatellut tällä kertaa hankkia ruukkuja uudelleenistutusta varten, joten viljelmät pysyvät myös jatkossa ikkunalaudalla alusta loppuun saakka. Yrteillä ehkä on mahdollisuus näissä oloissa selvitä?

Avasin pussit huhtikuun puolivälissä ja asetin ne asunnon aurinkoisimmalle ikkunalaudalle. Sitten kastelin säännöllisesti.


Neljän viikon kuluttua persiljaa oli jo iso pehko ja basilikakin varovasti kurkisteli pussista.
Sitten olin kuitenkin viikon verran poissa ja sinä aikana persilja oli kärsinyt kuivuudesta kovasti ja nuupahtanut. Nyt jännitän selviytyykö se vielä. Basilika sen sijaan ei ollut kuivuudesta moksiskaan ja jatkaa kasvua reippaana.

Pian saan toivottavasti tuoreita yrttejä salaatin joukkoon omalta ikkunalaudalta!

tiistai 24. huhtikuuta 2012

Huhtikuun lauantait

Maaliskuun kesäisten säiden jälkeen huhtikuussa on ollut jopa kylmää ja todella vaihtelevaa säätä. Yhtenä hetkenä paistaa aurinko ja kohta taas sataa. Sadetta on tullut vetenä, räntänä ja lumena.

Kuun alussa olinkin pääsiäisen vietossa Suomessa ja huhtikuun ensimmäisenä lauantaina pääsin mukaan juhlimaan serkun synttäreitä.

Brysseliin palattuani, huhtikuun toinen lauantai vierähti pitkällä Art Nouveau -kävelyretkellä Ixellesissä ja St. Gillesissä. Kävin mm. upeassa Hortan talomuseossa.

Viime viikonloppuna piipahdinkin Wiesbadenissa Saksassa! Japanissa tapaamani saksalainen kaveri kutsui sinne perjantai-illaksi synttärijuhliinsa ja minähän päätin osallistua. Junamatka Brysselistä kesti reilut kolme tuntia. Ja Deutche Bahnin ICE-junalla matkustaminen oli vallan miellyttävä kokemus. Lauantaille jäi aikaa tutustua vähän Wiesbadenin kaupunkiin ennenkuin illalla hyppäsin taas junaan ja suuntasin takaisin Brysseliin. Wiesbaden vehreä kaupunki puolentunnin päässä Frankfurt am Mainista ja siellä on säilynyt hienoja vanhoja taloja ja villoja. Ja wikipediasta opin että Wiesbaden on myös Nico Rosbergin kotikaupunki!

Ensi lauantaina, kuun viimeisenä, tiedossa on keväinen ostosretki Hollannin puolelle Roermondiin.

tiistai 27. maaliskuuta 2012

Kevät Brysselissä

Sillä aikaa kun lomailin Baskimaassa oli myös Brysseliin tullut kevät.

Viime viikot täällä on saanut nauttia lämpimästä säästä. Niin lämpimästä, että monet tarkenee ulkona jo kesäkengissä, ilman sukkia, hameissa, shortseissa, t-paidassa, ilman takkia.

Katuja reunustavat nyt kauniisti kukkivat puut.

Minulla kevät alkoi tuntua reilu viikko sitten vahvasti nenä tukkoisuutena, aivastuksina ja vuotavina silminä. Medisiinipussista löytyi onneksi jotain äidin mukaani antamaa allergialääkettä, jolla pahimmat oireet on nyt taltutettu.

Minäkin olen uskaltanut jättää hanskat ja huivin kotiin tällä viikolla. Takkikin on vaihtunut villakankaisesta trenssiin.

Tänään töistä lähtiessä ulkona tuoksui vastaleikattu ruoho.

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Loma Baskimaassa

Terveisiä Baskimaasta! Kävin siellä viime viikolla pidennetyn viikonlopun verran rentouttavalla kevätlomalla.

Lensin torstaina aamupäivällä Bilbaoon. Täältä Brysselistä sinne pääse kätevästi suoralla lennolla vajaassa kahdessa tunnissa.
Lentokentältä hyppäsin paikallisbussiin joka vei minut Guggenheimin kulmille. Ilma oli harmaa ja sateinen, mutta sillä aikaa kun kiertelin museota taivas kirkastui. Guggenheimissa minua kiinnosti eniten se itse rakennus joka olikin vaikuttava. 


Guggenheimin jälkeen kävelin kaupungin läpi bussiasemalle ja sieltä bussilla Donostiaan eli San Sebastianiin. 
Ehdin perille juuri sopivasti ihailemaan auringon laskua ja Atlantin aaltoja surffaajien suosimalla Zurriolan hiekkarannalla.


Yövyin ihanassa Villa Sorossa hieman keskustan ulkopuolella, mutta hotellilta sai polkupyöriä lainaan ja aurinkoisessa ilmassa oli mukava pyöräillä rantakatuja pitkin keskustaan.

Baskimaa on kuuluista ruokakulttuuristaan. San Sebastianissa on kolme ravintolaa jotka ovat saaneet kolme Michelin tähteä ja pintxoista (eli tapaksista) on baskimaassa kehitetty taidemuoto.
Ruokakulttuuriin tutustuakseni olin varannut perjantaille San Sebastian Foodin järjestämän puolen päivän baskiruoan kokkauskurssin, mutta se valitettavasti peruuntui, koska olin ainoa ilmoittautunut. Se harmitti, mutta tilalle järjestyi muutaman tunnin gastronominen kävelykierros vanhassa kaupungissa asiantuntevan paikallisen oppaan kanssa. Kierroksen aikana pääsin maistamaan paikallisia erikoisuuksia torilla ja herkkukaupoissa ja lopuksi lounaalle paikalliseen lounasravintolaan.

Lauantaina pyöräilin aamupäivän mm. rantabulevardia pitkin ja sitten funicularilla Monte Igeldolle ihailemaan maisemaa. Upea ilma oli houkutellut rantabulevardille turisteja ja paikallisia ruuhkaksi asti.
San Sebastian on kaunis ja siisti kaupunki ja aaltojen tuijottelu merenrannassa oli minulle mieluista ajanvietettä. Minulla taisi vähän kasvot palaa. Ainakin illalla otsan ja nenän iho punoitti.


Lauantai-iltana osallistuin opastetulle kierrokselle vanhankaupungin Pintxos-baareihin. Tällä kertaa seurana oli paikallisen oppaan lisäksi 3 amerikkalaista tyttöä.
Kierros vei meidät kuuteen eri baariin, joissa saimme maistella kunkin baarin erikoisuuksia ja paikallisia viinejä.


Jokainen baari oli tunnelmaltaa erilainen ja oli erikoistunut eri tyyppisiin pintxoihin. Perinteisemmissä paikoissa baaritiski oli täynnä tarjottimia täynnä erilaisia suupaloja. Yksi baari oli tunnelmataan varsin kansaomainen, jossa lautasliinat ja simpukan kuoret heitettiin huolettomasti lattialle. Joissakin paikoissa kaikki pintxot valmistettiin keittiössä vasta tilauksen tultua ja ne olivatkin kuin pieniä gourmet-annoksia. Jokaisen baarin tiskillä oli tungosta ja itsekseen kierrellessä olisi ollut tosi vaikeaa tietää mitä kannattaa tilata.

Sunnuntaina oli sitten aika suunnata Bilbaon lentokentälle ja takaisin Brysseliin. Ilmakin oli sopivasti pilvistynyt kuin korostamaan sitä että loma on nyt loppu.
Muutaman päivän aurinkoinen miniloma oli rentouttava, mutta Baskimaassa olisi ollut nähtävää ja koettavaa pidemmällekin reissulle.

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Antwerpen

Kevät kävi jo näyttäytymässä Brysselissä. Muutaman päivänä saatiin nauttia auringon paisteesta ja oli niinkin lämmintä että jotkut kulki ulkona ilman takkia. Mutta sitten taas kylmeni ja tämä viikko alkoikin räntäsateessa.

Mutta lauantaina kuitenkin retkeilin harmaasta säästä huolimatta Antwerpeniin! Ja kyllähän se aurinkokin päivän aikana yritti pilvien lomasta kurkistella. Kameraa ei ollut tällä retkellä mukana, joten kuvatodisteita ei tullut.

Mutta mukava kaupunki se Antwerpen. Junalla sinne pääsee noin 40 minuutissa Brysselistä.
Heti perille saavuttua voi ihailla Antwerpen Centraal Stationin komeaa asemarakennusta. Keskusaseman läheisyydessä on Euroopan vanhin eläintarha (en käynyt) sekä Diamond District, jossa timanttikauppojen lisäksi museo, jossa esitellään miten raakatimanteista käsitellään koruja (en käynyt sielläkään).

Asemalta historiallista keskustaa kohti vie kävelykatu Meir, jonka päässä on Art Deco -tyyliä edustava, Euroopan ensimmäinen pilvenpiirtäjä ja siitä ihan lyhyen matkan päässä on 1600-luvulla rakennettu Grote Markt.
Vaikka vanha kaupungin osa on toki näkemisen arvoinen, oli se jotenkin turistimainen ja täynnä olut-tupia. Meirin varrella on samoja ketjuliikkeitä kuin kaikissa muissakin kaupungeissa, mutta Meirin etelä-puolella olevet pienemmät kadut ovat mielenkiintoisempia. Siellä pääsee tutustumaan myös Antwerpenistä lähtöisin olevien suunnittelijoiden luomuksiin ja tunnelma on rennompi.

Nähtävää Antwerpenissä olisi varmasti toiseksikin päiväksi.

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Kevättä odotellessa

Tämä alkuvuosi on mennyt vähän niin kuin talvihorroksessa. Töissä ollut aika hektistä, joten sitten viikonloppuina ei ole huvittanut tehdä juuri mitään.
Retki Ghentiin jäänyt toistaiseksi ainoaksi. Antwerpen on ollut suunnitelmissa, mutta lopulta ei ole sitten inpiraatiota löytynyt. On ollut niin kylmäkin. Tai sitten on satanut vettä. Ja olen nukkunut aamuisin liian pitkään.
Sitten on ollut ne viikonlopun "pakolliset" eli kuntosali ja pyykinpesu. Brysselin kaduilla olen käynyt kuljeskelemassa ja välillä olen yrittänyt suunnata sellaisillekin alueille missä en ole aiemmin käynyt.

Luin taannoin jostain amerikalaisesta naistenlehdestä, miten sielläpäin maailmaa on havahduttu nyt siihen, miten tärkeä merkitys kampauksella on naisten mielialaan ja itseluottamukseen (bad hair day, anyone?) ja sinne on ilmaantunut jopa useampia kampaamoketjuja, jotka ovat erikoistuneet vain föönaamiseen. Että siellä ei siis leikata hiuksia ollenkaan, vaan sinne voi poiketa pesettämään hiuksensa ja sitten voi valita fööni-menusta sopivan föönauksen. Piikkisuora, kihara, tuuhea, aaltoileva ja niin edelleen. Artikkelin mukaan monet käyvät viikottain (tai useammin!) föönauttamassa hiuksensa.

Eilen minäkin keksin kokeilla tätä ja poikkesin sisään yhteen kampaamoliikkeeseen ihan vain pesettämään hiukseni (jotka kyllä olivatkin ehdottomasti pesun tarpeessa...).
Vaikka hieman meillä oli taas kielimuuria henkilökunnan kanssa, oli lopputulos oikein hyvä. Kampaajan tulkinta ohjeistuksestani "big and wavy" oli suoristusraudalla tehdyt kiharat. Olihan ne kauniit sen 5 minuuttia, sitten kostea ja tuulinen sää sai aikaan sen, että jäljellä oli vain aavistus sitä toivottua aaltoilua.


Mutta niin. Kirpeät aurinkoiset pakkas-päivät ovat nyt siis vaihtuneet perinteisempään brysseliläiseen talvisäähän. On siis leudonpaa, pilvisempää ja sateisempaa.
Kevät-auringon tuomaa energiaa odotellessa päätin kokeilla millainen on keltaisten ruusujen piristävä vaikutus.

tiistai 7. helmikuuta 2012

Talvisäässä

Tammikuun viimeisinä päivinä ehdin jo mielessäni vähän fiilistellä, että helmikuun alkaessa kevätkin taitaa jo olla saapumassa Brysseliin. Enpä arvannut, että ennen kevättä saapuisi vielä se varsinainen talvikin!*

Viimeisen viikon ajan on Brysselissä hytisty kylmästä, niin kuin muuallakin Euroopassa. Viikonloppu oli luminen ja yllätyin miten nopeasti katukuvaan ilmaantuivat lapset kelkkojen ja pulkkien kyydissä (siis sitä että mistä ne kelkat ja pulkat heti löytyi...?).

Tänään taisi olla (toistaiseksi) kylmin päivä, mittari näytti puoliltapäivin -12 astetta. Kirkas auringonpaiste, mutta valitettavasti myös kova tuuli. Näin kirpakkaa talvea en tänne oikeastaa odottanutkaan...
Ajattelin alkuun, että ei tätä kylmää varmaan montaa päivää kestä, joten en pyytänyt jykevämpiä talvivaatteita Suomesta. Kerrospukeutuminen on siis ollut avainasemassa.
Minun asunto pysyy onneksi tarpeeksi lämpimänä. Tämän viikon jos vielä tarkenisi. Ensiviikolle luvataankin jo plus-asteita.



*En siis ollut lukenut säätiedotuksia...

sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Kakkoskierroksella


Eilen oli presidentin vaalien toisen kierroksen viimeinen ennakkoäänestyspäivä ulkomailla. 
Olin kyllä ajatellut mennä äänestämään jo arki-iltana, mutta lopulta äänestys jäi kuitenkin eiliseen. Tapahtuma sujui varsin samoissa merkeissä kuin ensimmäisellä kierroksella, äänestyskuponkiin piirrettyä numeroa myöten. 
Pieni parannus kuitenkin kahden viikon takaiseen: Uunituore korvapuusti, juuri sopivasti jäähtyneenä.

Muutoin viikonloppuun on kuulunut toimistokelpoisten housujen etsintää*, dekkareita sekä elokuvan että kirjan muodossa sekä yllättävän makeita verigreippejä**. 



*Tilanne alkoi olla jo urgent, kun vanhat housut ovat jo kauhtuneet epäsiisteiksi, nyt jo toinen viikonloppu kun todenteolla kiersin etsimässä uusia.

**Nam!

lauantai 14. tammikuuta 2012

Äänestämässä

Tänään oli pressanvaalien viimeinen ennakkoäänestyspäivä ulkomailla. Viikolla en jaksanut töiden jälkeen lähteä keskustaan sitä varten, joten tänään päivän tärkeimpänä ohjelmanumerona oli suunnata vaaliuurnalle.




Brysselissä äänestyspaikka oli Merimieskirkolla, joka olikin tunnelmallisempi paikka kuin vaikka se konsulaattitoimisto jossa viime kevään eduskuntavaaleissa kävin äänestämässä Pariisissa.

Brysselin Merimieskirkolla olikin tänään ulkosuomalaisia äänestäjiä ihan tungokseen saakka. Suurin osa taisi jäädä myös kahvilaan suomi-herkuista nauttimaan. 
Korvapuustit menivät kuin kuumille kiville heti kun ne tulivat uunista. Minä tyydyin sitten munavoi-karjalanpiirakkaan kun en malttanut jäädä pullia odottelemaan. Pitää mennä joku toinen päivä korvapuustille kun kirkolla on rauhallisempaa.


Puodin puolelta nappasin mukaani Elovena-puuropusseja (en tuonutkaan niitä mukanani kun palasin joululomalta Suomesta) sekä Jenkki-purkkaa (perinteisen vihreaän spearmintin sijaan päätin kokeilla itselleni uutta makua Twisted Caramel-Cranberry).
Tarjonta Merimieskirkon puodissa onkin varsin monipuolinen ja kattoi Fazerin suklaat, puurohiutaleet, hapankorput kuin suolakurkutkin. Ja paljon muuta. Jopa Jalostajan purkkihernekeittoa siellä taisi olla. Kaikkea sitä ulkosuomalaiset himoitsevatkin...

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Lauantai Ghentissä

Kolme kuukautta Brysselissä enkä ollut vielä tehnyt yhtään päiväretkeä Belgiassa. Vaikka välimatkat on täällä aika lyhyet ja ympäristössä olisi paljon mielenkiintoisia paikkoja!
Nyt kun loppiaisen takia oli taas kolmipäiväinen viikonloppu päätin korjata tilanteen. Retkikohteeksi valitsin Ghentin kaupungin Flanderissa puolentunnin junamatkan päässä Brysselistä luoteeseen.

Sääkartat viikonlopulle lupailivat sadetta, sadetta, sadetta, mutta päätin lähteä siitä huolimatta. Onneksi lähdin koska perille päästyäni ilma oli mitä parhain. Aurinko paistoi lähes kirkkaalta taivaalta.


Ghentin satama on yksi Belgian suurimmista. Kaupungissa on myös yliopisto. Kanaalien halkomassa keskustassa on paljon hyvin säilyneitä keskiaikaisia rakennuksia ja se on suljettu autoilta. Tunnelma kaupungilla on vauras ja nuorekas.
Kaupungissa on paljon rennon kodikkaita kahviloita ja shoppailusta kiinnostuneille tarjolla on kansainvälisiä ketjuliikkeitä sekä belgialaisten suunnittelijoiden putiikkeja. 


Keskustassa komeilee keskiaikainen Gravensteenin linnoitus, kaksi goottilaista kirkkoa, St Michielskerk ja St Baafskathedraal, ja Belfort-kellotorni. 
Kellotorni rakennettiin 1400-luvulla ja sen avulla kansalaisille tiedotettiin uhkaavista vaaroista sekä ajankulusta, nyt se on listattu UNESCOn maailmanperintölistalle. Torni on yleisölle avoin ja sieltä on hienot näkymät Ghentin yli.

Tähän aikaan vuodesta joulumarkkinat oli jo korjattu pois, mutta jouluvalot koristivat vielä katuja ja sesonkiin kuuluvat huvipuistohuvitukset olivat vielä kaupunkilaisten ilona keskusaukiolla ja St Pieterspleinillä, jonne oli rakennettu myös tuo jättimäinen maailmanpyörä ja luistelurata.


Minä kävelin itseni uuvuksiin ihaillen Ghentin kauniita taloja ja kanavia, istuskelin mukavissa kahviloissa ja tsekkasin Ghentin alennusmyynnit. Käväisin myös St Baafskathedraalissa ja kapusin Belfortin torniin maisemia ihailemaan. 


Kaupungilla oli paljon vilinää, ehkä alennusmyyntien houkuttelemana ja kahvilatkin täpötäynnä ihmisiä. Turismi ei pistänyt silmään katukuvassa, Ghentin kaupunki vaikutti olevan eläväinen ihan omasta takaa.