tiistai 28. kesäkuuta 2011

Juhannus Barcelonassa

Tiedättekö mitä? Espanjassakin juhlitaan Juhannusta!
San Juanin juhla merkitsee kesän alkamista ja sen juhlistamistavat vaihtelevat alueittain. Barcelonan seudulla, kuulemma, perinteisiin kuuluu ilotulitukset ja kokkojen polttaminen rannoilla kesäkuun 23. päivä (joka osui tänä vuonna torstaille).

Minulla tuo paikallisen kulttuurin tuntemus on kuitenkin se verran hataraa, että tämän Juhannus-perinneasiankin sain tietooni vasta viime viikolla. Olin järjestänyt itselleni viikonloppumatkan Barcelonaan suomalaisten vapaapäivien mukaan.

Matkustin siis Barcelonaan perjantai-aamuna ja palasin takaisin Madridiin sunnuntaina iltapäivällä. Myöhästyin siis yhden päivän kokkojen polttelusta.
Alun perin olisin halunnut mennä supernopealla AVE-luotijunalla, mutta kustannus syistä päädyin sitten lentämään.

Sää Barcelonassa oli puolipilvistä ja/tai aurinkoista. Mereltä kävi viilentävä tuuli. Lämpötilakin jäi kaupunkikierroksia ajatellen miellyttävästi vajaaseen 30 asteeseen.
Vertailun vuoksi mainittakoon että Madridissa on viime päivät ollut jopa yli 40 astetta. Muy caluroso.

Perjantaina kiertelin ihailemassa Gaudin teoksia. Näin Casa Milon, Sagrada Familian ja Parc Güellin.


Lauantaina kiertelin vähän kaupoilla ja suuntasin sitten meren rantaan Barcelonetaan. Upea hiekkaranta oli täynnä ihmisiä ottamassa aurinkoa pulikoimassa vedessä. Minä vain vähän kahlailin rantavedessä. (Ja täytyy sanoa että se merituuli tosiaan viilensi sen verran ettei minun olisi edes tehnyt mieli uimaan.)

Rannalta matkustin kaapelivaunulla Barcelonan sataman yli Montjuïcille maisemia ihailemaan, mutta sitten iskikin jo väsymys ja piti mennä hotellille lepäämään.


Varaamani hotelli olikin oikein miellyttävä kokemus. Hotelli Astoria viehättävällä Eixamplen alueella, jonka ympäristössä paljon kahviloita ja ravintoloita ja Rambla di Catalunya ja Passeig de Gracia ihan kulman takana. Casa Milon luo kävelee varmaan 5 minuutissa.
Huone oli tyylikäs ja siisti. Äänieristystäkin huoneissa normi-hotellia enemmän. Hotellin katolla oli pieni terassi ja uima-allas.

Lauantai-iltana menin syömään Al Punt –ravintolaan, jota yksi italialainen koulukaverini oli suositellut. Ja hyvän suosituksen olikin antanut. Ravintola oli rennon kotoisa ja ruoka oli hyvää, sellaista yksinkertaista ja tuoreista raaka-aineista tehtyä.
Laitan siis suosituksen ehdottomasti eteenpäin muille Barcelonaan matkaaville:
Ravintola Al Punt, Gracian kaupunginosassa (distrito de Gracia, c/ Encarnacio 56).

Ravintolakokemus oli tällä kertaa kuitenkin varsin omalaatuinen. Olin nimittäin ravintolan ainoa asiakas koko ateriointini ajan.
Tiesin kyllä, että klo 21 oli paikallisille vielä liian aikainen illallisaika, mutta luulin, että joku muukin asiakas olisi ehtinyt paikalle ennen kuin lähdin. Klo 22, kun olin 3 ruokalajiani syönyt ja lähdin kylläisenä hotellia kohti, ei muita asiakkaita kuitenkaan ollut saapunut.
Ainakin palvelu pelasi, kun sitä salihenkilökuntaakin oli siinä pyörimässä kolmen ihmisen verran. Vähän ehkä olisin kaivannut pitempiä välejä annosten välille, koska nyt sieltä keittiöstä pukkasi heti uutta annosta kun edellinen oli syöty. Eipä niillä keittiössä tietysti muutakaan tekemistä ollut…

Sunnuntaina ei sitten paljon ehtinytkään. Rauhassa aamupalaa ja sitten lentokenttää kohti.

Mukava kaupunki ja mukava reissu, mutta paljon jäi vielä nähtävää seuraavaa kertaa varten.

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Näillä kulmilla

Olen nyt asustellut reilun kuukauden Madridin koillisosassa kaupunginosassa nimeltä Ciudad Lineal.

Ciudad Lineal on pääasiassa asuinaluetta, rakennuskanta on melko uutta. Alueen läpi keskustaan asti kulkeva Calle Alcala on vilkasliikenteinen ja sen varsilla on jos jonkinlaista myymälää autojen varaosista ja kodintarvikkeista halpoihin kenkiin ja pankkikonttoreihin ja ruokamarketteihin. Espanjalaisten halpamuoti-imperiumien myymälät (Zara, Bershka, Pull&Bear....) löytyvät tästä kulmilta vierivierestä ruotsalaisen kilpailijansa (H&M) kanssa.


Myös baareja ja muita ravitsemusliikkeitä löytyy lähistöltä, mutta niiden kokeileminen on jäänyt, koska ensimmäisen kokemuksen perusteella olen skeptinen; Heti ensimmäisellä Madridin viikolla pitkän työpäivän jälkeen emme työkaverin kanssa olleet otettuja "italialaisen" "pizzerian" kiskurihintaisista pakaste-pitsoista.

Alue on siistiä; ei erityisen hienostunutta. Ihmisiä on aina paljon liikkeellä. Metro kulkee kätevästi; keskustaan pääsee noin puolessa tunnissa. Mutta mikä tärkeintä minulla on töihin 10 minuutin kävelymatka. On mukavaa vaihtelua kun ei tarvitse aamuin illoin kuluttaa aikaa julkisissa liikenne välineissä. Lähistöltä löytyy myös laadukas kuntosali, jonne olen nyt liittynyt jäseneksi. Arkipäivät siis kuluvat pitkälti ihan tässä näillä kulmilla.

lauantai 4. kesäkuuta 2011

Päiväretki Toledoon

Koska Espanjassa oli ihan normityöviikko, siirsin helatorstai-vapaan perjantaille, jolloin suuntasin päiväretkelle Toledoon.

Toledo on vajaan 100 km päässä Madridista sijaitseva UNESCON maailmanperintöluetteloon listattu kaupunki. Sen perustivat roomalaiset linnoituskaupungiksi 192 eaa kukkulalle Tajo-joen mutkaan. 700-luvulta eteenpäin kristityt, juutalaiset ja arabit asuttivat kaupunkia vuosisatojen ajan ja juuri näiden eri kulttuurien rinnakkainelo ja vaikutukset arkkitehtuuriin ovat antaneet kaupungille sen erityispiirteet.


Toledon kadut ovat kapeita ja sokkeloisia. Rakennuksissa on käytetty paljon hiekanväristä kiveä ja taloissa on paljon koristeellisia kaaria ovissa ja ikkunoissa. Minua viehättivät myös kauniit lasitetut parvekkeet, joista esimerkki alla olevassa kuvassa.


Toledon katedraali on opaskirjan mukaan yksi Espanjan kauneimmista kirkoista, mutta 7 euron pääsymaksu tuntui rahastukselta, joten en mennyt sinne sisään. Sen sijaan kävin arabien juutalaisille rakentamssa synagogassa, joka sittemmin on muutettu kristilliseksi kirkoksi. Kuva tästä Santa Maria La Blancan synagogasta alla. Mielestäni aika kaunis.


Muita pää-nähtävyyksiä Toledossa (itse kaupungin lisäksi) ovat Alcazarin linnoitus-palatsi ja erinäiset moskeijat ja synagogat ja luostarit.

Madridista Toledoon pääsee sujuvasti junalla puolessa tunnissa Puerta de Atochan asemalta. Junat ovat pendolino-tyyppisiä alta velocidad -junia, tosin penkit on Pendolinoa huomattavasti mukavampia. Juna-asemalla on otettu oppia lentokentiltä; matkatavarat läpivalaistaan ja liput tarkastetaan "lähtöportilla" (ilman lippua tai epäilyttävien kantamusten kanssa ei pääse junan lähelle haahuilemaan).


Toledo on myös kuuluisa miekoista ja marsipaanista. Miekan jätin hankkimatta mutta marsipaani-pikkuleipiä toin tuliaiseksi itselleni ja aionkin maistella niitä nyt iltateen kanssa.