keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Wonders of the internet

Internetistä voi olla kivasti apua shoppaillessa, vaikka ei varsinaisesti netistä ostaisikaan.
Nyt haluan kertoa uusista nilkkureistani.

Marraskuun lopussa kun kävin Madridissa työreissulla ehdin illalla myös löytää tosi kivat Wonders-merkkiset nilkkurit. Harmi vaan ettei mustana löytynyt enää minun kokoa. Vaikka ehdin kipaista useampaan kauppaan niitä etsimään.

En kuitenkaan luopunut toiveesta ja seuraavana päivänä sitten googlen avulla löysin Wondersin nettisivuilta ”Locate the shoes" –palvelun. 
Valitettavasti Belgiasta ei löytynyt myyntipisteitä. Mutta koska seuraavalla viikolla olin menossa työreissulle Suomeen naputtelin lomakkeeseen suomalaisen osoitteen. Seuraavana päivänä sain vastauksen, että etsimäni malli on Helsingissä Zion valikoimassa. 
Sitten otin yhteyttä Zioon ja he lupasivat pitää haluamiani kenkiä jemmassa minua varten. Suomessa sitten työpalaverien päätyttyä kurvasin Zioon hakemaan kengät.

Tämä tarina sai onnellisen lopun. Ja minä uudet kengät!

Aikaisemminkin internet on tullut apuun kun pitkän harkinnan ja monen sovittelukerran jälkeen olenkin päättänyt jonkun vaatteen ostaa, mutta se onkin ollut kaupoista jo loppuunmyyty. Yhtenä esimerkkinä viime kesänä ostamani APC-merkkinen kesämekko. Sovittelin mekkoa pariisilaisessa tavaratalossa monta kertaa, mutta kun menin sitä ostamaan ei mekkoja enää ollut. Tilasin mekon sitten merkin omasta nettikaupasta (mikä oli kyllä hieman riskaabelia, koska nettikauppa oli vain ja ainoastaan ranskankielellä eli kielellä jota en varsinaisesti osaa…)

Muuten tilaan aika vähän mitään internetistä. Minusta on mukavaa kierrellä kaupoissa ja hypistellä tavaroita. Minusta on myös vaivalloista palautella kotiintilattuja tavaroita, jos ei ne sitten lopulta olekaan sopivia tai muuten vaan hyviä.

lauantai 17. joulukuuta 2011

Brysselissä virittäydytään joulutunnelmaan

Eilen illalla Brysselissä pyrytti lunta ja tänäänkin oli (ainakin siellä täällä) maa valkoinen.
Saas nähdä onko Brysselissä valkeahko joulu? Saas nähdä onko Suomessa?


Aamulla kun suuntasin kuntosalille toivotteli 29-linjan bussi hyvää joulua.

Iltapäivällä kävin vähän joulupukin asioilla. Samoilla asioilla näytti olevan melko monta muutakin ihmistä.
Place du Grand Sablonin laidoilla lienee puoti kaikilla itseäänkunnioittavilla belgialaisilla suklaamerkeillä. Ja vaikka suklaapuoteja on Brysselissä vähän joka nurkalla, niin näin viikko ennen joulua niihin kaikkiin taitaa riittä asiakkaita tungokseen saakka.

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Plaisirs d'hiver

Harmaa ja sateinen sää ei ole paras sää mennä joulumarkkinoille. Saattaa olla että se on huonoin. Vesisade latistaa joulutunnelmaa merkittävästi. Ei ole talvinen hauskanpito ensimmäisenä mielessä.


Brysselin joulumarkkinat ja sen liitännäistapahtumat kulkevat siis nimellä Plaisirs d'hiver (tai Winter pret, riippuen siitä kumpaa paikallista kieltä käyttää) eli suomeksi talvinen hauskanpito (tai jotain sinne päin). Markkinakojujen lisäksi keskustan alueella on siis myös luistinrataa, maailmanpyörää, karusellejä lapsille ja jonkilainen valoshow Grand Placella iltaisin. Jonkinlainen keinotekoinen pulkkamäki löytyy myös ja jopa hiihtorata.

Sinne siis kuitenkin suuntasin eilen, vetisestä säästä huolimatta.
Hämärän tultua valot syttyivät ja tunnelmakin parani. Ja väkeä oli tietenkin tungokseen saakka.
Hieman kirpeämpänä, kirkkaana talvi-iltana olisikin varmasti mukavaa siemailla Vin Chaudia markkinoiden ihmisvilinässä.


Mutta täytyy sanoa että Brysselin jouluvalot olivat pienoinen pettymys. Hyvin perinteistä ja tylsää. Samanlaista kuin kotikaupungissani joskus 90-luvulla.
Pettymykseen toki voi osaltaan vaikuttaa alkuviikosta Madridissa näkemäni upeat, värikkäät ja runsaat jouluvalot, joita kaduille oli viritelty.
Koska minulle ei ole omia kuvia, joissa Madridin valot pääsisivät oikeuksiinsa, linkkaan näihin googlen kuvahaun avulla löytämiini Miguel de Guzmanin kuviin Calle de Serranon valoista.
Eikö ole upeita? Ja nämä siis vain yhden kadun valot. Muilla kaduilla oli erilaisia, yhtä upeita valoja.

perjantai 2. joulukuuta 2011

Up in the air

Pääsiäisen jälkeen on työmatkarintamalla ollut melko rauhallista. (Kesällä yksi Nizzan keikka...) Mutta tähän loppuvuoteen työreissuja on kertynyt useampi. Samalle ajalle sattui myös omia reissuja, joten taas on saanut suhata Eurooppaa ristiin rastiin. Se on ihan virkistävääkin.
Marraskuussa yövyin Brysselin lisäksi Suomessa, Milanossa, Madridissa ja Lontoossa. Ensi viikolla tiedossa vielä yksi työreissu Suomeen.

Työpaikalla on nyt myös avattu keskustelut uratoiveista tämän projektin jälkeen. Minullahan on kiinnitys tähän projektiin ensi elokuulle saakka (yhteensä kaksi vuotta).
Mahdollisuus saattaisi olla ehkä jatkaa tämän projektin parissakin, jos kiinnostaa, mutta kesällä olisi siis sauma siirtyä muihin tehtäviin ja nyt olisi vielä hyvää aikaa vaikuttaa asiaan.
Olen yrittänyt pitää silmät ja korvat auki ja kuulostella millaisia rooleja firmassa olisi rajolla. Vielä muutama kuukausi sitten minulla oli melko selkeitä ajatuksia itseäni kiinnostavista tehtävistä, mutta nyt (kun asia alkaa tulla ajankohtaiseksi) en ole enää varma...

Viikonlopun ohjelmassa Brysselin joulumarkkinat!

maanantai 14. marraskuuta 2011

Brysselissä...

... on loputtomasti komeita townhouse-tyyppisiä taloja.

... kadut ovat kapeita ja/tai autoja on liikaa, mistä johtuen liikenne puuroutuu.

... bussien aikataulut ovat epäluotettavia.

... roskapussit jätetään kadulle roska-autoa odottamaan.

... ruokamarketeissa myydään tuorepuristettua appelsiinimehua (ja siis puristetaan myös).

... kadut ovat iltaisin todella hämäriä.

tiistai 8. marraskuuta 2011

Kuukausi Brysselissä

Ensimmäinen kuukausi elämää Brysselissä takana. Ja vähän ylikin.

Brysselin syksy on ollut lämmin. Viime vuonna lunta oli kuulemma jo lokakuun lopussa. Tänä vuonna on +15 astetta vielä näin marraskuun puolellakin. Ja sikälikin on käynyt hyvä tuuri, että ekaa Brysselin viikonloppua lukuunottamatta, viikonloppuisin on ollut aurinkoista. On siis ollut hyvät mahdollisuudet kävellä kaupungilla ja Brysselin puistoissa.

Abbaye de la Cambren puutarhassa kukkivat ruusut kaksi viikkoa sitten.

Bryssel vaikuttaa muutenkin varsin viihtyisältä. 

Olemista helpottaa merkittävästi se, että paikalliset puhuvat huomattavan hyvää englantia (Madridiin ja Pariisiin verrattuna). Kaikenlaiset asiakaspalvelutilanteet hoituvat englanniksi (tai siis ainakin ymmärtävät mitä minä englanniksi sanon, vaikka itse eivät englantia rohkenisi puhumaankaan) ja myös toimistolla kollegat vaihtavat englantiin ongelmitta.* 
Viimeisen vuoden aikana kaikenlainen small talk toimistolla on ollut ihan olematonta, mutta nyt mulla on toimistolla niin puheliaita vieruskavereita, että välillä pitää toppuutella sitä tarinointia, kun pitäisi töitäkin ehtiä tehdä.

Flaaminkielisillä kanavilla amerikkalaiset elokuvat ja sarjat näytetään alkuperäiskielellä flaamiksi tekstitettynä, joten jos ei iltaisin jaksa muuta tehdä, on helppo viettää aikaa TV:n ääressä. Lisäksi mun telkkarista näkyy myös BBC One. Sieltä olen katsonut lauantaisin brittien "Tanssii tähtien kanssa" -versiota ja aamusin ennen töihin lähtöä aamu-tv:tä (hyvä tietää Lontoon aamuruuhkat!). 
Mutta en minä sentään kaikkia iltoja telkkarin edessä vietä; löysin hyvän kuntosalin, jossa on ryhmäliikuntatunteja englanniksi, joten suuntaan kuntoilemaan muutamana iltana viikossa.



* Ei se ranskankieli siis taida minuun täällä Brysselissäkään tarttua...

maanantai 17. lokakuuta 2011

Aurinkoinen viikonloppu

Viikonloppu Brysselissä oli aurinkoinen.
Launtaina siis lähdin keskustaan katsomaan Brysselin kuuluisia maamerkkejä: Grand Place, Manneken Pis ja modernien ostoskeskusten esi-isä Galleries Royales St-Hubert


Mutta ei tuo viikonloppu ihan kaupungilla turistina kuljeskellen mennyt. Sain vihdoin järjesteltyä vaatteet ja muut tavarat kaapeihin ja pyykkiäkin pesin.

Niin ja kävinhän minä myös kampaajalla!
Melko ex-tempore-tilanne toimiston viereisellä ostarilla, mutta hyvinhän tuo meni, vaikka ei yhteistä kieltä kampaajan kanssa ollutkaan. Seinällä oli sopivasti kuva juuri sellaisesta leikkauksesta, jonka halusin, joten osoitin kuvaa ja ilmaisin, että tuollainen myös minulle.
Olen oikein tyytyväinen lopputulokseen.

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Sateinen viikonloppu

Maanantaista perjantaihin päivät kuluivat toimistolla ja illat asunnolla, joten viikonloppuna suunnitelmana oli lähteä tutustumaan Brysseliin menetelmänä päämäärätön kaduilla kuljeskelu.

Maanantaina Brysseliin saapuessani sää oli kesäisen lämmin ja aurinkoinen, mutta loppuviikosta syksy oli jo saapunut. Lauantaina satoikin vettä, mikä latisti tunnelmaa.

Sateesta huolimatta tein pienen kierroksen Avenue de Louisen ympäristön ostoskaduilla, mutta sateenvarjon alta vesilätäköitä väistellessä ei juurikaan pystynyt kaupunkia katselemaan. Kävin myös STIB:n palvelupisteessä hankkimassa itselleni MOBIB-matkakortin, johon julkisenliikenteen matkalipun saa kätevästi ladattua.


Muuten viikonloppu on kulunut kotona mm. tavaroita järjestellen. Tänään sunnuntaina sateen tauotessa tein pienen kävelylenkin lähikaduilla. Naapurusto on pääosin asuinaluetta ja puiden reunustamilla kaduilla on somia, koristeellisia pieniä tiilitaloja. Pieniä ravintoloita ja kadunkulma-ruokakauppoja on siellä täällä.

Etukäteen en ollut voinutkaan juuri tutustua uuten asuinseutuuni, koska yllättäen Brysselin katuja ei ole kuvattu Googlen Streetview-palveluun.

tiistai 4. lokakuuta 2011

Uudessa paikassa

Saavuin maanantain Brysseliin, missä minut vastaanotti kesäisen lämmin ja aurinkoinen sää.

Uudessa paikassa ensimmäisen illan ohjelmassa on aina asunnon tarkastuksen jälkeen supermarketin etsintä ja perus-ruokatarvikkeiden hankinta.
Eilen löysinkin varsin laadukkaan Delhaize-supermarketin lyhyen kävelymatkan päässä asunnoltani.


Ensimmäisenä iltana uudessa paikassa en kuitenkaan ole kovin kokeilunhaluinen. Ostoskoriin päätyvä saalis on noudattanut samaa kaavaa joka maassa. Monikansalliset merkit ovat pääosassa.
Barillan-pastaa, Activia-jugurttia, Lipton-teetä, Tropicana-mehua, Parmigiano Reggianoa....
Tuttu tuotemerkki tuo turvaa vieraassa paikassa.

Sokeri, hedelmät, vihannekset, öljy ja maito ovat tyypillisesti paikallisia merkkejä, mutta Delhaizesta nappasin mukaani Valion laktoositonta maitojuomaa! Tölkistä ei (ainakaan näin kielitaidottomalle) käynyt heti ilmi onko raaka-aineena suomalaisen lehmän maito.

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Matka jatkuu...

Elokuu vilahtikin jo ohi. Olin lomalla Saimaalla ja sen rannalla. Vähän Helsingissäkin. Ja Alpeilla. Loppukuussa ehdin jo vähän tehdä töitäkin. Ja nyt onkin jo viikko syyskuuta takana. Same old, same old.

Jotain uutisia sentään:


Nyt on nimittäin vahvistettu, että seuraavaksi projektia laajennetaan Belgiaan. Lokakuun alussa on siis edessä muutto Brysseliin.

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Mercado de San Anton

Ilmeisesti Madridissakin kauppahallit, torit ja erikoisliikeet ovat menettäneet suosiotaan supermarketeille mitä ruokaostoksiin tulee. Ilahduttavaa on kuitenkin huomata ettei kauppahallien ole annettu kokonaan kadota vaan niille on keksitty uusi, nykyaikainen elämä.*

Yksi tunnettu ja varmaan kaikissa turistioppaissakin listattu esimerkki on Mercado de San Miguel ihan Plaza Mayorin vieressä. Se on nykyisin eräänlainen tapas-halli, jonka tiskeiltä saa ostaa juomia ja pieniä purtavia. Se onkin turistien suosiossa ja vaikuttaisi olevan usein myös osa opastettuja turistikierroksia.**

Nyt haluan kertoa kuitenkin yhdestä toisesta paikasta:


Tässä eräänä päivänä vastaani tuli, ihan sattumalta, myös toinen mielenkiintoinen kauppahalli, Mercado de San Anton (Calle Augusto Figueroa 24).
Sitä ei ehkä vielä turistioppaissa mainita... Internetin uumenista löytämistäni artikkeleista opin, että tämä halli on avattu uudelleen vasta pari kuukautta sitten toukokuussa, neljän vuoden kunnostustöiden jälkeen, uudella nykyaikaisella konseptilla.


Hallissa on neljä kerrosta, joissa kaikissa myydään ruokaa - mutta eri tavalla.

Katutasossa on perus-supermarketti. Ensimmäisessä kerroksessa on kauppahalli, jonka tiskeiltä saa luomu-vihanneksia, lihaa, kalaa, leikkeleitä, juustoja, leipää ja hampurilaistarpeita (!!) kotiin vietäväksi. Kaikki tietenkin tosi tuoretta ja laadukasta.


Tällaisissa kauppahalleissa tekee aina mieli ostaa joka tiskiltä jotain ja mennä kotiin kokkailemaan. Jopa lihatiskiltä tekisi mieli napata mukaan pihvilihat, vaikka en niitä sitten kuitenkaan söisi.


Toisessa kerroksessa on sitten tapas-tiskejä ja viinibaari. Tapas-tiskeiltä löytyy perinteisiä espanjalaisia lajeja, mutta myös sushia, italialaista ruokaa, simpukoita, hedelmä-smootheja ja cup cakesejä.
Se on oiva paikka syödä pientä välipalaa tapas-tyyliin.

Kolmannessa kerroksessa on viihtyistä terassi-baari ja ravintola, niille ketkä haluavat istua pöydän ääreen ja syödä täyden aterian jonka joku toinen on valmistanut.

Mercado de San Antonin kohdatessani olin liikkeellä ilman kameraa, joten kuvat ovat nyt suttuisia kännykkäkamerakuvia... Mutta tunnelmia voi katsella myös tästä videosta jonka bongasin internetin uumenista: Mercado de San Anton videolla




*On toki vielä perinteisiäkin halleja, mutta harvemmassa...

** Mutta kiva paikka se on. Kannattaa mennä muista turisteista huolimatta.

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Iltapäivä Segoviassa

Viime lauantaina tein retken Segoviaan, noin 90 km luoteeseen Madridista. Luotijunalla sinne pääsee puolessa tunnissa Madridista Chamartinin asemalta.

1100-luvulla rakennettu Alcazar de Segovia on inspiroinut Disneyn satulinnojen piirtäjiä. Keskiajalla se oli Castilen kuninkaallinen palatsi. Arkkitehtuurissa näkyy arabialaisia vaikutteita, mutta myös itävaltalaiset kuninkaalliset ovat jättäneet linnaan jälkensä.


Kaupungin keskustan läpi kulkee roomalaisten 100-luvulla jkr rakentama akvedukti. 1960-luvulle asti se kuljetti vettä yli 15 km matkan Fria-joesta Segovian kaupunkiin. Sittemmin vesihuolto on hoidettu muiden infrastruktuurien avulla, mutta 1990-luvun korjaustöiden jälkeen akvedukti on taas toimintakunnossa.


Segovian vanhakaupunki ja akvedukti on listattu UNESCOn maailmanperintöluetteloon.

Segoviassa on myös hieno goottilainen katedraali ja vanhakaupunki muutenkin on oikein soma. Kuumana päivänä katedraalin vieressä sijaitsevan Plaza Mayorin ulkoilmakahvilat tarjosivat oivan paikan levähtää ja siemailla virvoittavia juomia.

Kaiken kaikkiaan mainio päiväretkikohde. Iltapäivässä ehtii nähdä paljon ihan rauhalliseen tahtiinkin liikkuen. Mutta jos tahtoo opaskirjojen suosittelemana tutustua paikalliseen tapaan valmistaa lampaanpaistia tai possua, niin sitten ehkä pitää varata enemmän aikaa.

Madridin kupeessa riittäisi vielä monta muutakin UNESCON maailmanperintöluetteloon listattua kohdetta: Alcala Henares, Avila, El Escorial, Aranjuez ja Toledo (jossa olenkin jo käynyt), ainakin.

Ja yksi hassu juttu tuohon junaan liittyen vielä: luotijuna ei vie ihan Segovian keskustaan saakka vaan asema on rakennettu noin 7 km päähän kaupungista keskelle lehmien laidunmaata. Bussi-matka keskustaan kestää noin vartin.

perjantai 8. heinäkuuta 2011

Staying cool

Säätiedotuksia katsellessa on täällä Espanjassa tullut monesti mieleen tämä Fast Shown ikivanha sketsi. Aurinkoa ja korkeita lämpötiloja. Päivästä toiseen. Scorchio!

Ei täällä nyt ihan 45 asteessa olla huideltu, mutta viikko pari sitten päivän ylimmät kipusi täällä Madridissa yli 40 asteen. Tällä viikolla on ollut "viileämpää", pysytty siinä reilussa 30 asteessa.
Minulle oikeastaan juuri sopiva sää, tällainen kuiva 30 astetta.

Mutta niin paljon kuin kuumuudesta pidänkin ulkona, sisällä kotona tarvitsen viilennystä, etenkin yöllä.
Asunnon seinällä ilmastointilaitteen virkaa toimittaa ilmalämpöpumppu, joka on ihan ensimmäisestä päivästä saakka pitänyt perushurinan lisäksi erikoisia poksahtelevia ja pulputtavia ääniä.

Alkuun se erikoisista ääniefekteistä huolimatta viilensi ihan hyvin. En kuitenkaan suuresti yllättynyt kun se yhtenä aamuna viime viikolla oli simahtanut. Vilkutteli vaan valoja surkeana eikä reagoinut säätimeen. Korjaaja tuli sitä tarkastelemaan kyllä heti samana päivänä, mutta laitetta ei voinut korjata.
Yhden yön jouduin nukkumaan ilman viilennystä. Oli aika kuuma. Pari kertaa yön aikana piti nousta hikeä pyyhkimään.

Seuraavana päivän sitten saapui Pingviini. Meistä tuli heti ystäviä.


Kyseessä on siis liikuteltava ilmastointilaite, DeLonghi Pinguino. Negatiivista laitteessa on se, että pakoputkea pitää pitää ikkunan raossa laitteen ollessa päällä. Positiivista on se että voin ohjata viilennystä haluamaani paikkaan. Esimerkiksi makuuhuoneeseen.
Tuo kiinteä ilmalämpöpumppu on nimittäin olohuoneessa joten sen kanssa piti olohuone viilentää todella viileäksi, jotta viileyttä kulkeutui vähän makuuhuoneeseenkin. Nyt kun käännän pingviinin puhaltamaan makuuhuoneen suuntaan, makuuhuone viilenee hetkessä niin ettei siellä tarkenekaan nukkua ilman peittoa. Hupsis.

Toinen viilentävä tuote, johon olen tutustunut on Rituals-kosmetiikkamerkin viilentävä suihkugeeli. Purkin kyljessä sen sanotaan sopivan käytettäväksi urheilusuoritusten jälkeen tai kuumissa sääoloissa.


Ja voi pojat! Ihan kuin kylmägeelillä itseään pesisi! Viilentävä vaikutus kestää hyvän aikaa vielä suihkun jälkeenkin.

tiistai 28. kesäkuuta 2011

Juhannus Barcelonassa

Tiedättekö mitä? Espanjassakin juhlitaan Juhannusta!
San Juanin juhla merkitsee kesän alkamista ja sen juhlistamistavat vaihtelevat alueittain. Barcelonan seudulla, kuulemma, perinteisiin kuuluu ilotulitukset ja kokkojen polttaminen rannoilla kesäkuun 23. päivä (joka osui tänä vuonna torstaille).

Minulla tuo paikallisen kulttuurin tuntemus on kuitenkin se verran hataraa, että tämän Juhannus-perinneasiankin sain tietooni vasta viime viikolla. Olin järjestänyt itselleni viikonloppumatkan Barcelonaan suomalaisten vapaapäivien mukaan.

Matkustin siis Barcelonaan perjantai-aamuna ja palasin takaisin Madridiin sunnuntaina iltapäivällä. Myöhästyin siis yhden päivän kokkojen polttelusta.
Alun perin olisin halunnut mennä supernopealla AVE-luotijunalla, mutta kustannus syistä päädyin sitten lentämään.

Sää Barcelonassa oli puolipilvistä ja/tai aurinkoista. Mereltä kävi viilentävä tuuli. Lämpötilakin jäi kaupunkikierroksia ajatellen miellyttävästi vajaaseen 30 asteeseen.
Vertailun vuoksi mainittakoon että Madridissa on viime päivät ollut jopa yli 40 astetta. Muy caluroso.

Perjantaina kiertelin ihailemassa Gaudin teoksia. Näin Casa Milon, Sagrada Familian ja Parc Güellin.


Lauantaina kiertelin vähän kaupoilla ja suuntasin sitten meren rantaan Barcelonetaan. Upea hiekkaranta oli täynnä ihmisiä ottamassa aurinkoa pulikoimassa vedessä. Minä vain vähän kahlailin rantavedessä. (Ja täytyy sanoa että se merituuli tosiaan viilensi sen verran ettei minun olisi edes tehnyt mieli uimaan.)

Rannalta matkustin kaapelivaunulla Barcelonan sataman yli Montjuïcille maisemia ihailemaan, mutta sitten iskikin jo väsymys ja piti mennä hotellille lepäämään.


Varaamani hotelli olikin oikein miellyttävä kokemus. Hotelli Astoria viehättävällä Eixamplen alueella, jonka ympäristössä paljon kahviloita ja ravintoloita ja Rambla di Catalunya ja Passeig de Gracia ihan kulman takana. Casa Milon luo kävelee varmaan 5 minuutissa.
Huone oli tyylikäs ja siisti. Äänieristystäkin huoneissa normi-hotellia enemmän. Hotellin katolla oli pieni terassi ja uima-allas.

Lauantai-iltana menin syömään Al Punt –ravintolaan, jota yksi italialainen koulukaverini oli suositellut. Ja hyvän suosituksen olikin antanut. Ravintola oli rennon kotoisa ja ruoka oli hyvää, sellaista yksinkertaista ja tuoreista raaka-aineista tehtyä.
Laitan siis suosituksen ehdottomasti eteenpäin muille Barcelonaan matkaaville:
Ravintola Al Punt, Gracian kaupunginosassa (distrito de Gracia, c/ Encarnacio 56).

Ravintolakokemus oli tällä kertaa kuitenkin varsin omalaatuinen. Olin nimittäin ravintolan ainoa asiakas koko ateriointini ajan.
Tiesin kyllä, että klo 21 oli paikallisille vielä liian aikainen illallisaika, mutta luulin, että joku muukin asiakas olisi ehtinyt paikalle ennen kuin lähdin. Klo 22, kun olin 3 ruokalajiani syönyt ja lähdin kylläisenä hotellia kohti, ei muita asiakkaita kuitenkaan ollut saapunut.
Ainakin palvelu pelasi, kun sitä salihenkilökuntaakin oli siinä pyörimässä kolmen ihmisen verran. Vähän ehkä olisin kaivannut pitempiä välejä annosten välille, koska nyt sieltä keittiöstä pukkasi heti uutta annosta kun edellinen oli syöty. Eipä niillä keittiössä tietysti muutakaan tekemistä ollut…

Sunnuntaina ei sitten paljon ehtinytkään. Rauhassa aamupalaa ja sitten lentokenttää kohti.

Mukava kaupunki ja mukava reissu, mutta paljon jäi vielä nähtävää seuraavaa kertaa varten.

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Näillä kulmilla

Olen nyt asustellut reilun kuukauden Madridin koillisosassa kaupunginosassa nimeltä Ciudad Lineal.

Ciudad Lineal on pääasiassa asuinaluetta, rakennuskanta on melko uutta. Alueen läpi keskustaan asti kulkeva Calle Alcala on vilkasliikenteinen ja sen varsilla on jos jonkinlaista myymälää autojen varaosista ja kodintarvikkeista halpoihin kenkiin ja pankkikonttoreihin ja ruokamarketteihin. Espanjalaisten halpamuoti-imperiumien myymälät (Zara, Bershka, Pull&Bear....) löytyvät tästä kulmilta vierivierestä ruotsalaisen kilpailijansa (H&M) kanssa.


Myös baareja ja muita ravitsemusliikkeitä löytyy lähistöltä, mutta niiden kokeileminen on jäänyt, koska ensimmäisen kokemuksen perusteella olen skeptinen; Heti ensimmäisellä Madridin viikolla pitkän työpäivän jälkeen emme työkaverin kanssa olleet otettuja "italialaisen" "pizzerian" kiskurihintaisista pakaste-pitsoista.

Alue on siistiä; ei erityisen hienostunutta. Ihmisiä on aina paljon liikkeellä. Metro kulkee kätevästi; keskustaan pääsee noin puolessa tunnissa. Mutta mikä tärkeintä minulla on töihin 10 minuutin kävelymatka. On mukavaa vaihtelua kun ei tarvitse aamuin illoin kuluttaa aikaa julkisissa liikenne välineissä. Lähistöltä löytyy myös laadukas kuntosali, jonne olen nyt liittynyt jäseneksi. Arkipäivät siis kuluvat pitkälti ihan tässä näillä kulmilla.

lauantai 4. kesäkuuta 2011

Päiväretki Toledoon

Koska Espanjassa oli ihan normityöviikko, siirsin helatorstai-vapaan perjantaille, jolloin suuntasin päiväretkelle Toledoon.

Toledo on vajaan 100 km päässä Madridista sijaitseva UNESCON maailmanperintöluetteloon listattu kaupunki. Sen perustivat roomalaiset linnoituskaupungiksi 192 eaa kukkulalle Tajo-joen mutkaan. 700-luvulta eteenpäin kristityt, juutalaiset ja arabit asuttivat kaupunkia vuosisatojen ajan ja juuri näiden eri kulttuurien rinnakkainelo ja vaikutukset arkkitehtuuriin ovat antaneet kaupungille sen erityispiirteet.


Toledon kadut ovat kapeita ja sokkeloisia. Rakennuksissa on käytetty paljon hiekanväristä kiveä ja taloissa on paljon koristeellisia kaaria ovissa ja ikkunoissa. Minua viehättivät myös kauniit lasitetut parvekkeet, joista esimerkki alla olevassa kuvassa.


Toledon katedraali on opaskirjan mukaan yksi Espanjan kauneimmista kirkoista, mutta 7 euron pääsymaksu tuntui rahastukselta, joten en mennyt sinne sisään. Sen sijaan kävin arabien juutalaisille rakentamssa synagogassa, joka sittemmin on muutettu kristilliseksi kirkoksi. Kuva tästä Santa Maria La Blancan synagogasta alla. Mielestäni aika kaunis.


Muita pää-nähtävyyksiä Toledossa (itse kaupungin lisäksi) ovat Alcazarin linnoitus-palatsi ja erinäiset moskeijat ja synagogat ja luostarit.

Madridista Toledoon pääsee sujuvasti junalla puolessa tunnissa Puerta de Atochan asemalta. Junat ovat pendolino-tyyppisiä alta velocidad -junia, tosin penkit on Pendolinoa huomattavasti mukavampia. Juna-asemalla on otettu oppia lentokentiltä; matkatavarat läpivalaistaan ja liput tarkastetaan "lähtöportilla" (ilman lippua tai epäilyttävien kantamusten kanssa ei pääse junan lähelle haahuilemaan).


Toledo on myös kuuluisa miekoista ja marsipaanista. Miekan jätin hankkimatta mutta marsipaani-pikkuleipiä toin tuliaiseksi itselleni ja aionkin maistella niitä nyt iltateen kanssa.

sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Pariisin parhaat

Nyt kun on melkein kaksi viikkoa kulunut muutosta, on sopiva hetki tehdä retrospektiivinen tarkastelu Pariisissa vietettyyn aikaan.

Alkuperäisessä toimeksiannossanihan oli että oleskelisin Pariisissa 3-6 kuukautta. Lopulta siellä vierähti kuitenkin melkein 9 kuukautta. Hujauksessa meni (tosin reissailtua tuli paljon, varsinkin ekat 4 kuukautta). Oloni siellä tuntui kuitenkin loppuun saakka turistilta. Kieltä taitamattomana en päässyt juuri seuraamaan edes paikallisia uutisia ja lisäksi tammikuusta lähtien olin jo vähän lähtökuopissa valmiina siirtymään seuraavaan kohteeseen. Nämä molemmat asiat voivat vaikeuttaa merkittävästi mihin tahansa paikkaan integroitumista.

Pariisi on kuitenkin kaunis, monipuolinen ja ehdottomasti ainutlaatuinen kaupunki ja joistakin asioista Pariisissa pidin erityisesti.
Seuraavassa oma Top 3 –listani Pariisin parhaista paloista, eli asioista, joissa Pariisi erottuu erityisesti edukseen.

1) Puistot
Pariisissa on paljon puistoja ja viheralueita. On ihania, isoja, vehreitä puistoja ja on pieniä korttelipuistikoita. Suosikkini ovat Luxemburg, Buttes-Chaumont (kuvassa alla) ja Belleville. Mutta monta puistoa taisi vielä jäädä näkemättäkin.



2) Leipomot
Mmmmm. Ihania tuoreita leipiä ja herkkuleivoksia. Olen tainnut puhua aiheesta joskus aiemminkin...
Leipomoita tuntuu olevan joka toisessa kadunkulmassa. Kotoani juna-asemalle oli matkaa noin 500 metriä ja sillä matkalla oli 5 leipomoa.
Kuvassa kantapaikkani eli se josta hain ne sunnuntai-aamun croissantit.



3) Kukkakaupat
Leipomoiden lisäksi myös ihania kadulle levittäytyviä kukkakauppoja on paljon. Harvoin tuli ostettua kukkia kotiin, mutta ihailin kovasti ohi kulkiessani isoja, kauniisti sidottuja kukkakimppuja.
Alla oleva kuva on Au Nom de la Rose –kukkakauppaketjun tarjontaa.



+ Bonus: Eiffel-torni
Aika kliseiden klisee, mutta Eiffel-tornin näkeminen saa minut paremmalle tuulelle. Erityisen hauskaa on kun se pilkahtaa vaikka jostain talojen välistä kun sitä ei varsinaisesti odota. Minua edelleen hämmästyttää miten suuri se onkaan.
Tämä kuva on napattu Riemukaaren katolta.

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Madridiin tutustumassa

Ensimmäinen viikko Madridissa takana (ainakin melkein). Arkipäivät kuluivat tässä kodin ja toimiston lähinurkilla, laitakaupungilla. Lauantaina ja sunnuntaina lähdin tutustumaan keskustaan.



Viikonlopun aikana kuljeskelin paljon ympäriinsa ja ehdin mm. nähdä mieltään osoittavat nuoret Puerta del Solilla, maistella tapaksia terassilla Plaza de Santa Analla ja kuljeskella Parco de Retirossa.

Ilma on suomalaisittain varsin kesäinen, mutta ei vielä liian kuuma. Viikonloppuna on saatu nauttia auringon paisteesta ja 25-asteen lämpötiloista.

tiistai 17. toukokuuta 2011

Muutto

Viikonloppu meni hieman hermostuneissa merkeissä. Hermostusta aiheutti pakkaaminen. Liian vähän laatikoita. Liikaa tavaraa. Lisäksi oli ne Euroviisut ja lätkäfinaali.

Sain kuitenkin kaiken mahtumaan johonkin ja eilen iltapäivällä suuntasin lentokentän kautta Madridiin soveltaen Air Francen "vain yksi enintään 10 kg painoinen käsimatkatavara" -sääntöä omiin tarpeisiini sopivammaksi.
Yhden ruumaan menevän matkalaukun lisäksi mukana oli siis tietokonesalkku, weekend bag-tyyppinen matkakassi (survottuna täyteen pääasiassa vaatteita, mutta myös mm. hengareita ja kahvijauhetta) sekä "käsilaukku", jossa passin, lompakon, puhelimen ja muun "perustavaran" lisäksi oli mm. yhdet kengät, latausjohtoja erilaisiin elektroonisiin laitteisiin, kahvipannu, kirjoja ja kaikenlaista muuta sälää. Olikin varmaa että turvatarkastuksesta en selviäisi pelkällä laukkujen läpivalaisulla.

Kolme laatikkoa jäi vielä Ranskaan odottamaan kuljetusta.

Perillä Madridissa asunnossa oli kaikki kunnossa. Työmatka toimistolle taittuu kävellen 10 minuutissa. Muuten en vielä ole uuteen kaupunginosaani ehtinyt juuri tutustua.

torstai 5. toukokuuta 2011

Versailles

Viime lauantaina, eli suomalaisittain vappuaattona, vierailin Versailles:n linnassa.

Versailles oli yksi niistä nähtävyyksistä, jotka eniten minua kiinnostivat täällä. Nyt kun päiväni Ranskassa ovat luetut, piti vihdoin ryhdistäytyä. En ole kovin hyvä etukäteen suunnittelemaan tällaisia asioita. Nytkin pyyhälsin paikalle sitten ilman lippua, koska lauantai-aamuna vasta havahduin, että jospa tänä viikonloppuna toteuttaisin tämän kun aikaa kerran ei ole enää kovin paljon. Aiemmin tähän mennessä on aina jäänytkin menemättä kun olen miettinyt, että lippujonot olisi kuitenkin ihan kestämättömän pitkät – niin kuin ne nytkin tietysti olivat...


Onni kuitenkin potkaisi, kun olin vasta pari minuuttia ehtinyt seisoa lippukassan ainakin puolen kilometrin mittaisessa jonossa (lippujonon jälkeen edessä olisi ollut vähintään samanlainen jono sisäänkäynnin edessä…). Liituraitapukuinen herra tuli siihen kailottamaan että 15 minuutin kuluttua alkaisi opastettu kierros, jonne ei vielä ole tarpeeksi osallistujia. Hänen mukaansa pääsisi ensimmäiset 10 ihmistä ja kierroksesta tulisi vain 1 euro lisämaksua, eikä siis tarvitse jonottaa kummassakaan jonossa. Minä olin tietysti ensimmäisenä ilmoittautumassa mukaan.

Opastettu kierros olikin todella mielenkiintoinen. Kierroksella pääsi tutustumaan kuninkaan yksityisasuntoihin, joissa Louis XV ja XVI asuivat.
Louis XIV, joka siirsi kuninkaan valtaistuimen Louvresta Versaillesiin, joutui elämään, syömään ja nukkumaan julkisesti eli koko hovin seuratessa vieressä, mutta nämä seuraajat saivat kuulemma enemmän yksityisyyttä, koska olivat nuorempia kuninkaaksi tullessaan ja siksi heillä oli tämä yksityinen puoli ja vain sunnuntaisin he elivät ns. julkisesti.

Vallankumouksen jälkeen suurin osa linnan huonekaluista myytiin, koska valtio tarvitsi rahaa. Näitä huonekaluja on sitten viime vuosikymmeninä ostettu takaisin huutokaupoista ympäri maailmaa. Kierroksella pääsi näkemään maailman kalleimman huonekalun, oppaan mukaan 11 miljoonaa euroa (!!??!) maksaneen lipaston kuninkaan kirjastossa.
Vallankumouksen jälkeen myös monia tekstiileitä poltettiin rahapulassa, koska niihin oli kirjottu niin paljon kultaa. Tekstiileistä on ollut niin paljon kuvauksia että niistä on voitu valmistaa kopioita.
Kuninkaan sängystä sen sijaan ei kuulemma ole edes kuvauksia jäljellä, koska kaikki on tarkoituksella tuhottu, koska siihen liittyi niin vahvaa symboliikkaa kuninkaan jumalallisesta vallasta. Siksi edes kopiota ei ole voitu valmistaa museoon näytille.
Yksi jännä yksityiskohta oli myös, että monia linnan maalauksia on päätynyt Louvreen, eikä niitä ole sieltä haluttu antaa takaisin Versaillesiin alkuperäisille paikoilleen.

Kierroksen jälkeen pääsi vielä itsekseen katsomaan linnan muita osia (niitä julkisia osia mihin tavallisella lipulla pääsee). Siellä oli kuitenkin niin kova tungos että huomio kiinnittyi pääasiassa ihmismeressä luovimiseen. Kunnes peilisalissa liehui tuttu lippu ja liimauduin kuuntelemaan suomalais-oppaan tarinoita hetkeksi.



Sitten menin vielä puutarhaan, jossa oli Musikaaliset Suihkulähteet -show. Pysähdyin haltioituneena katsomaan yhtä tanssivaa lähdettä noin puoleksi tunniksi ja koska oli jo iltapäivä en sitten ehtinytkään nähdä enää muita.

Trianon ja Marie Antoinetten tiluksen jäi vielä näkemättä – eli seuraavaan kertaan.

Linnan ympärillä oleva Versailles:n kaupunkikin vaikutti myös oikein viehkeältä. Sievien katujen varsilla oli pieniä kauppoja ja ravitsemusliikkeitä, jotka näin lämpimällä säällä olivat levittäneet terassinsa kadulle.

keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Seuraavaksi vuorossa...

... Espanja!

Seuraava asemapaikka on vihdoin varmistunut - ja se on Madrid.



Edessä siis ihan uusi maa ja aavistuksen tutuntuntuinen kieli.

Pitkään tätä kohdetta arvottiin (eli tammikuusta saakka). Madrid oli jo jonkin aikaa se todennäköisin vaihtoehto.
Sitten jäi avoimeksi vielä muuton ajankohta. Se oli viime kädessä kiinni siitä milloin asunto löytyy. Nyt asuntokin on löytynyt ja muutto tapahtuu seuraavien kolmen viikon kuluessa.

Nyt pitää ottaa vielä loppukiri Pariisin nähtävyyksien kanssa.

keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Palkintolaukun metsästys

Minulla on tapana palkita itseni hyvistä suorituksista.

Viime syksynä lupasin itselleni uuden laukun palkinnoksi (hyvin) suoritetuista opinnoista.
Iso, kaunis, olalla kannettava ja johon mahtuisi myös läppäri. Värillä ei väliä, kunhan on musta. Ja palkintolaukun luonteeseen olennaisesti kuuluu myös melko kallis hinta.
Sellaisen laukun saisin sitten noutaa heti kun lopputyö Bocconiin on palautettu, näin lupasin itselleni.

Palkintohankinnatkaan eivät toki ole pelkästään turhuus-hankintoja. Tämäkin laukku oli tarpeen, koska edellinen työkäytössä ollut laukku alkoi jo pahasti repsahtaa.

Laukun metsästys alkoi jo talvella, jolloin löysinkin pari varteenotettavaa kandidaattia. Kauppoja ei kuitenkaan syntynyt. Ei vaan ollut oikea fiilis.



Sen oikean löytäminen oli yllättävän vaikeaa. Koko alkuvuoden kolusin ahkerasti Pariisin putiikkeja. Palvelu oli erittäin sydämellistä.
“Madame saattaisi pitää myös tästä toisesta mallista?” “Olisiko Madame kiinnostunut muista väreistä?” “Haluaisiko Madame kahvia?”
Lompakkooni kertyi nippu kortteja, joissa oli laukkujen nimiä ja tuotenumeroita. Korttiin myyjät raapustivat tietysti aina myös oman nimenstä, että voisin ottaa yhteyttä juuri häneen, jos lopulta päättäisin ostaa juuri sen laukun.

Palkintolaukkujen ostossa asiakaspalvelu on yleensä tärkeässä asemassa. Yhdestä liikkeestä en edes harkinnut ostamista, ihan vaan siksi että myyjä oli niin ärsyttävä.

Nyt etsintä on päättynyt. Lopulliseen valintaan asiakaspalvelu ei tällä kertaa kuitenkaan vaikuttanut, koska ostopäätös syntyikin netissä.

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Auringonpaistetta

Pariisissa on jo kovin kesäistä. Auringon paisteesta on saatu nauttia monta päivää ja lämpötilat tavoittelee hellelukemia.
Minäkin olen jo rohkaistunut ulos ilman takkia. Ja jalat olen saanut rakoille kulkemalla kesäkengissä ilman sukkia.

Näin hienoilla ilmoilla kaikki Pariisin puistot ja viheralueet ihan kuhiset ihmisiä. Samoin kaikki terassit ovat täynnä ihmisiä. Ja jätskikioskeille kiemurtelee kymmenien metrien jonot.


Tänään kävin kulkemassa Promenade Planteella. Se on vanhalle rautatiesillalle rakennettu puistokuja ja tuttu myös elokuvasta Before Sunset.

lauantai 2. huhtikuuta 2011

Taxi Parisien

Työreissuille pitää yleensä lähteä aikaisin aamulla ja niiltä tullaan takaisin myöhään illalla. Jo siitäkin syystä lentokentälle ja sieltä takaisin kuljetaan taksilla. Ja kun noita reissuja on riittänyt on tullut taksillakin ajeltua aika paljon. Ja kohdalle on sattunut jos jonkinlaista suharia.


Lentokentälle päin mennessä ei ongelmia yleensä ole. Tilaan taksin aina samasta taksifirmasta etukäteen jo edellisenä iltana. Auto on aina tullut täsmällisesti noutamaan. Autot ovat siistejä. Luottokortti käy. Ja määränpääkin on sen verran tunnettu ettei reitti tuota ongelmia. 

Lentokentän taksiasemalta kohdalle saattaa kuitenkin sattua vaikka minkälainen tapaus.

Pariisi ja sen lähiöt on tietenkin alueena suuri, joten on hyvin epätodennäköistä että kuski tuntisi koko alueen by heart. Kaupungin nimen perusteella kuskit osaavat kyllä suunnistaa oikeaan suuntaan, mutta sitten kadun tarkkuudella perille ei osata ilman ohjeita.

Nykyisin luulisi että GPS-navigointilaite olisi vakiovaruste taksissa. Kohdalleni on kuitenkin sattunut parikin kuskia, jotka luottavat mieluummin penkin alla säilytettävään Paris et Banlieues –karttakirjaan. Yksi kuski soitteli jopa jollekin kaverilleen (!?) ajo-ohjeita kysyäkseen.

Nekin kuskit joilla navigaattori autossa on, eivät suinkaan naputtele määränpäätä laitteeseen ennen lähtöä. Auto lähtee liikkeelle yleensä heti kun ovi paukahtaa kiinni ja sitten vasta keskustellaan että minne ollaan menossa. Navigaattoria voi sitten naputelle moottoritiellä. (No, okei, varmaan niille tulisi huutoa siitäkin, jos ne jäisi siihen taksipysäkille tukkeeksi navigaattoriaan naputtamaan….)

Kuskit ovat harvoin syntyperäisiä ranskalaisia. Asiakasta kohtaan käytös on vähintään asiallista, yleensä ihan ystävällistäkin (yhteisen kielen puutteesta huolimatta). Suomalaisiin, pidättyväisiin taksikuskeihin tottuneelle näiden pariisilaisten kuskien asiakaspalvelu asenne tuntuu kuitenkin, noh, sanoisinko huolettomalta: kuski saattaa laulaa radiosta tulevien kappaleiden tahdissa (siis laulaa ihan ääneen, kyse ei ole hyräilystä) ja soitella omia puheluitaan siinä matkan aikana vaimolle/ äidille/ kaverille/ ties kenelle. Kohdalleni on kuitenkin sattunut myös useampi kuski, josta oli havaittavissa jonkinlaisia road rage –piirteitä. Ammattikuskeissa tämä on mielestäni erittäin epämiellyttävä piirre.

Itse olen vielä toistaiseksi välttynyt huijauksilta, mutta taksilla ajelu on täällä silti mielestäni melko kallista. Lukemat juoksevat mittarissa niin nopeasti että hirvittää. Täältä mun kyliltä se noin 25 km matka lentokentälle maksaa melkein 60 euroa.* Tosin ennakkoon tilattuna taksin mittarissa seisoo usein jo 14 euroa kun lähdetään liikkeelle. Asiakkaalta saa täällä kuulemma laskuttaa myös sen summan joka kuskilta meni matkaan asiakasta noutamaan.

Nyt viimeisimmälle työmatkalle lähtiessäni osui lentokentällä silmiini myös jotain mitä en ollut ennen nähnyt ja mitä en myöskään osannut odottaa täällä: Moottoripyörätaksi.**
Palvelu on suunnattu erityisesti kiireisille ihmisille, joilla ei ole aikaa jumittaa liikenneruuhkissa. Yksi firma on nimennyt itsensä osuvasti Wintime.
Ensiajatuksena vaikuttaa epäilyttävältä, koska miten nuo moottoripyörät sitten säästävät aikaa? No, jonojen välissä puikkelehtimalla tietenkin. Eikös se ole vaarallista? Nämä ei siis kuitenkaan ole mitään satunnaisia, yksittäisiä yrittäjiä, vaan ihan vakiintuneita firmoja, jotka ainakin mainostavat panostavansa turvallisuuteen ja laatuun. Ja esimerkiksi tämä Citybird ilmoittaa olevansa ensimmäinen ISO 9001 –sertifioitu moottoripyörätaksifirma.

Ja vielä vinkiksi Pariisiin matkaaville:
Jos tulee tarvetta täällä tilata taksia, niin voin suositella tuota itse käyttämääni taksi-firmaa: Taxis G7.
Heillä on myös erillinen englannin kielinen palvelunumero paikallista kieltä osaamattomille: +33 141 276 699. Tässä numerossa ymmärtävät hienosti myös huonosti äännettyjä osoitteita.
Taxi-motoja en ole kokeillut ja niiden yhteystiedot voitte halutessanne poimia tuolta heidän nettisivuilta.
Mitenkähän paljon matkatavaraa voi ottaa taxi-moton kyytiin?


*(Helsingissä muistelen että vastaava matka maksaisi noin 40 euroa, tosin tämä on jo parin vuoden vanha mutu-tieto.)

**(Euroopan maista tämä ajatuksena sopisi mielestäni ennemmin Italiaan…..)

sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Petit-déjeuner

Sunnuntai-aamun aamupala: Kaksi croissantia lähileipomosta. Viikon kohokohta.


Lehteä lukemalla se aamupäivä vierähtääkin. Kahvia pitää joskus keittää parikin kertaa.

Okei, seuraavassa kirjoituksessa en mainitse croissanteja.

sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Printemps

Kovasti ovat säät vaihdelleet täällä Pariisissa viime viikkoina. Välillä lämmintä auringonpaistetta (jo helmikuulta lähtien) ja toisina päivinä kylmää viimaa (kuten vaikka nyt kuluneella viikolla).

Vaikka virallisesti kevääseen päästään vasta huomenna, kovin on keväistä jo. Puut vihertää ja kukkivatkin jo. Ja linnunlaulukin on lisääntynyt.


Tähän sunnuntaihin kuuluivat taas tuoreet (lämpimät!) croisantit* ja sanomalehti. Sitten perinteiseen tapaan pyykin pesu.
Iltapäivällä lähdin sunnuntai-kävelylle Montmartrelle muiden turistien joukkoon.



*Kyllä vain, jaksan edelleen hehkuttaa näitä sunnuntai-aamun tuoreita croisanteja.

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Tänään kotona

Sunnuntai on yleensä kotipäivä.
Pyykinpesua. Kodin järjestelyä omaan tahtiin. Tiskausta. Yleensä ruuanlaittoakin. Ja muuta sellaista mitä ei kuitenkaan viikolla jaksa.
Tänään kävin juoksumattohölkän sijaan aurinkoisella kävelylenkillä Asnieresin puistoissa.


Tässä tämän hetkinen asuntoni. Pieni kalustettu ja varustettu yksiö. Kuvan etuosasta oikealle jää keittiönurkkaus. Eteisestä on käynti kylppäriin.
Tämä on siis näitä huoneisto-hotelli-residenssi -tyyppisiä ratkaisuja. Pieniä asuntoja joustavilla vuokrasopimuksilla. Kaikki kalusteet, astiat ja liinavaatteet löytyy. Kellarissa on pyykkitupa ja kuntosali. Tarvittaessa saa vaikka kaikki hotellipalvelut ja pesulapalvelut (lisämaksusta; perushintaan kuuluu siivous kerran kuussa).

lauantai 5. maaliskuuta 2011

Seinen rannalla

Tänään Pariisissa on ollut aurinkoista.
Tai on kuulemma ollut koko viikon, mutta minähän en siitä tiedä koska olin pilvisessä Nizzassa. No, joskus näinkin päin. Loppuvuodesta säästyin kaikilta niiltä Pariisin lumimyräköiltä työreissujen ansiosta.


Quai du Louvre

Mutta, vaikka sää on aurinkoinen, ilma ei ole kirkas. Ilma on ihan sameaa. Jotain sumua tai utua siinä on - vai kenties saastetta? No, ei kai sentään.
Vaikka joskus lentokoneestakin katsottuna Pariisin ilma näyttää ikävän likaiselta.

Intouduinkin tässä sitten etsimään ilmanlaatumittauksia internetistä.
Air Quality in Europe -sivusto kertoo että eilen Pariisin ilmassa oli paljon PM10 -hiukkasia, mutta tänään lukema näyttää paljon paremmalta.

Harmillista että Milanoa ei löydy samalta sivustolta. Eikä ajantasaista tietoa Milanon ilmanlaadusta tuntunut löytyvän oikein miltään muultakaan sivulta.
Milanossa nimittäin puhuttiin paljon kuinka ilmanlaatu on niin huono ja kuinka Milano on Euroopan saastunein kaupunki. Talvella Milanossa yksityisautoilu on usein kielletty sunnuntaisin, jotta ilmanlaatua saataisiin paremmaksi (huonolla menestyksellä).

Näin katutason kokemuksella Pariisin ilmanlaatu tuntuu kuitenkin huonommalta kuin Milanossa.
(Vai onko tämä jotain psyko-somaattista "Milano-on-parempi-kuin-Pariisi" -oireilua?)

maanantai 28. helmikuuta 2011

Weekend a Milano

Viime perjantaina minulla oli vapaapäivä. Lennähdin aamulla Milanoon ja iltapäivällä meillä oli MEMIT edizione VI:n päättäjäiset.

Oli tosi kiva nähdä vielä kerran koulukaverit kaikki kerralla (vain yksi oli jotenkin estynyt osallistumasta) ja kuulla minne kukin on nyt koulun loputtua päätynyt.
Varsinaisessa tilaisuudessa koululla oli ensin seminaariosuus, jossa oli asiantuntijoita puhumassa Italian logistiikka infrastruktuurin nykytilasta, kilpailukyvyn puutteesta ja sitä mikä systeemissä mättää. Sitten oli todistusten jako. Sitten cocktail-tilaisuus.

Lauantai ja sunnuntai olivat sitten hengailua ja Italiasta nauttimista. Vähän shoppailua. Paljon hyvää ruokaa.

Perjantaina Milanossa paistoi aurinko ja ilma oli aika kirpeän kylmä. Lauantai ja sunnuntai olivat sitten vähän harmaampia (edelleen aika kylmä).
Sattui olemaan Milanon muotiviikkojen aika ja keskustassa oli kaikenlaista siihen liittyvää säpinää (jostain syystä asuessani Milanossa en noteerannut tätä tapahtumaa juuri ollenkaan, nyt se ihan hyppäsi silmille).

Palasin Pariisiin myöhään sunnuntai-iltana (siis eilen illalla). Nyt pitäisi purkaa laukku ja pakata se uudelleen. Huomisaamuna on lähtö taas Nizzaan.

perjantai 11. helmikuuta 2011

Ihana perjantai


Perjantait ovat mukavia päiviä, koska silloin tiettää että voi unohtaa työjutut kahdeksi päiväksi, jos ei nyt ihan heti niin ainakin ihan kohta.
Tämä perjantai on vielä erityisen mukava, koska pääsin lähtemään töistä jo neljältä ja ulkona oli ihan huippu hieno ilma. Auringon paistetta ja varmaan 15 astetta lämmintä. Todella keväistä. Näin ihmisiä ulkona pelkissä t-paidoissa ja ilman sukkia kesäkengät jalassa.*
Lisäksi siivoja oli käynyt ja tiskannut astiat! Olin laskeskellut että tällä viikolla siivoojan pitäisi tulla (käy kerran kuussa tekemässä perussiivouksen, vaihtaa lakanat jne.), mutta kun se ei alkuviikosta ollut käynyt niin luulin että se tuleekin vasta ensi viikolla. Tänään en enää odottanut että se tulisi. Luulin että tiskivuori odottaa täällä kämpillä töistä palaajaa, mutta senpä olikin siivoja hoidellut! Ihan parasta.**
Lisäksi mun suosikki leipomo on kuin onkin taas auki*** (se oli tuossa jonkin aikaa kiinni, ilmeisesti omistajan vaihdoksen takia) ja illalla saapuu vieras Suomesta. Toivottavasti sää pysyy hyvänä huomennakin niin on mukavampi kierrellä kaupoi … kröhöm … nähtävyyksiä.


*(Minulla tietysti talvitakki päällä, paksut hanskat kädessä ja huivi tiukasti kaulassa. Ei pipoa kuitenkaan.)
**(Oli se tietysti muutkin siivoukset tehnyt, mutta niillä nyt ei olisi ollut niin väliä vaikka olisikin ensi viikkon jäänyt.)
***(Sunnuntain aamupala croisantit saa siis edelleen tuosta ihan kulman takaa!)

sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Juoksuaskelin

Viime vuonna liikuntaa tuli harrastettua todella satunnaisesti. Pääasiassa lomilla Suomessa. Syksyllä kun stressitaso nousi eksponentiaalisesti, liikunnan puutteen kyllä huomasi.

Tämän asuintaloni kellarissa on pyykkitupa ja pieni kuntosali.
Nyt olenkin yrittänyt ottaa tavaksi, että sillä aikaa kun omat pyykit pyörii koneessa, minä käyn hölkkäämässä pienen virtuaalilenkin juoksumatolla.


En ollut ennen juossut matolla, mutta olen huomannut että se sopiikin minulle aika hyvin. Koska olen niin huonossa kunnossa, on juoksumatolla helpompi juosta (hitaasti) kuin ulkona kadulla tai puistossa (jota olen joskus aiemmin yrittänyt harrastaa enemmän tai vähemmän aktiivisesti). Juoksumatolla vauhti pysyy tasaisena enkä erehdyksissä juokse liian kovaa, itseään läkähdyksiin heti muutaman minuutin kuluttua. Eikä se tylsyyskään tunnu haittaavan (se auttaa kun voi kokoajan seurata monitorilta miten "matka" etenee).

Useammin tietysti pitäisi käydä, että se kunto vähän nousisi. (En siis pese pyykkiä kovin montaa kertaa viikossa!)

torstai 27. tammikuuta 2011

Voto finale

MEMITin loppuarvosanat on nyt jaettu!

Minun arvosanaksi tuli 101/110.

Tähän arvosanaan on siis laskettu jonkinlainen yhteistulos koetuloksista ja lopputyöstä.

Aika hyvin meni! Olen ihan tyytyväinen.

Mulle on hieman hämärän peitossa vieläkin tämä italialaisten yliopistojen arvosanasysteemi, mutta tuolta internetin syövereistä olin selvittävinäni että ilmeisesti 66/110 on alin hyväksytty loppuarvosana. Ja 110 siis se paras. Sen päälle voi vielä saada maininnan "Lode", jos on ihan tosi hyvä.

tiistai 25. tammikuuta 2011

Mangiare a Milano


Vanhoja hyviä Milanossa viettettyjä aikoja muistellen päätinkin sitten listata muutaman mukavan ruokapaikan Milanosta. Ehkä näistä on iloa jollekin Milanoon matkaavallekin.... Nähtävyydethän voi katsoa opaskirjoista, mutta matkaoppaiden ravintola-suosituksiin ei aina voi luottaa...

L’Osteria, Alzaia Naviglio Grande 46
Tämä on sellainen rento, ehkä vähän pubimainen paikka (en oikeastaan kyllä tiedä millaisia pubit on….), ei ehkä niinkään ravintola, mutta siellä saa esim. hyviä salaatteja ja pasta-annoksiakin on listalla. Ja heillä on myös aika monipuolinen aperitivo-pöytä alkuillasta. Ja keittiö on auki koko päivän.

Rinomata Gelateria, Ripa di Porta Ticinese 1
Super-hyvä jätskibaari ihan siinä Naviglio Granden ja Naviglio Pavesen kulmassa. Suosikkimaku: Passion Fruit. Sen kaveriksi sopii vaikka Pistaasi, tai Amaretto. Kylmällä ilmalla voi kokeilla myös Nutella-crepejä. Namskis.

Osteria Conchetta, via Conchetta 8
Tämä milanolaiseen ruokaan erikoistunut ravintola on ihan mun entisen kodin kulmilla. Kuljin sen ohi joka päivä kouluun, mutta pääsin sinne syömään vasta syyskuussa kun kävin heittämässä jäähyväiset Milanolle. Tämä sopii, kun haluaa mennä syömään vähän fiinimmin. Tunnelmallinen paikka. Hyvää ruokaa ja hyvää palvelua. Milanolaisten perinneruokien lisäksi listalla on myös ”tavallista italialaista” ruokaa.

California Bakery, Piazza Sant’Eustorgio 4
Jos joskus alkaa italialainen ruoka kyllästyttää, niin voi piipahtaa California Bakeryyn. Juustokakkuja ja hampurilaisia amerikkalaiseen tyyliin. Viikonloppuisin ja pyhäpäivinä brunssi.

Obika, via Mercato/ via Fiori Chiari
Mmmmm. Tämän löysin yhtenä iltana (jollain työreissulla jo pari vuotta sitten) kun mietin että tänä iltana haluaisin syödä tomaatti-mozzarella-salaatin. Sitten vaan haahuilin Breran suunnalla ja, kas, vastaan tuli tämä: Bufala Mozzarellaan erikoistunut baari ja ravintola. Ihan ehkä mun kaikkein suosikein. Nykyisin heillä näyttää olevan myös runsas apertivo-tarjoilu (klo 18-20).

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

What's next?

Pari päivää sitten minulla oli puhelinpalaveri kollegoiden kanssa, jonka aiheena oli meidän tulevaisuuden näkymät, siis pääasiassa että missähän sitä jatkossa asutaan.
Viimeiset neljä kuukautta (ja ylikin) on suunnitelmat tehty viikko kerrallaan ja kauaskantoisempiin uteluihin on vastauksena ollut "No katsotaan sitä sitten myöhemmin" tai "Kyllä se tästä pikkuhiljaa selviää".

Tämän palaverin tuloksena oli että ainakin maaliskuun loppuun saakka pysytään sijoillamme, eli minä täällä Pariisin laitamilla.

Mutta minne seuraavaksi? No, siitä pitää vielä keskustella seuraavien viikkojen aikana. Mutta jotain toki tiedetään tai voidaan päätellä: Maaliskuun jälkeenkin pysytään Euroopassa, mutta seuraava maa ei ainakaan ole Englanti, Saksa, Italia, Norja, Tsekki, Puola tai Slovakia.

torstai 6. tammikuuta 2011

Vuosi sitten

Vuosi sitten jännitti niin kovasti että vatsasta kipristi.

Muutto Milanoon oli edessä seuraavana päivänä. Edellisestä ulkomaille muutosta oli jo melkein 5 vuotta eikä lähteminen tuntunut enää niin helpolta. En tiennyt millaiseen asuntoon olin internetin kautta sitoutunut moneksi kuukaudeksi. En ollut varma riittäisikö italian kielentaitoni opiskelemiseen.

Milanossa kaikki meni kuitenkin hienosti. Opiskelu oli mielenkiintoista eikä edes hirveän vaikeaa. Sain kavereita. Asunto oli käytännöllinen ja mukava. Käytännön asiat järjestyivät ilman ongelmia.

Kuluneeseen vuoteen mahtui sitten yllättäen myös toinen muutto uuteen maahan. Eikä se muuten tuntunut yhtään helpommalta, vaikka edellisestä oli vain 8 kuukautta.

Pariisissa olen viettänyt turistin elämää sen minkä työnteolta olen ennättänyt ja jaksanut. Käytännön asioista on huolehtinut työnantaja. Työ on opettanut paljon uutta ja syventänyt sitä mitä alkuvuodesta opiskelin Bocconissa.

Entä mitä seuraavaksi on edessä? Miten kauan asun vielä Pariisissa? Minne seuraavaksi?