sunnuntai 29. elokuuta 2010

Ensimmäinen päivä Pariisissa

Viime tiistaina saavuin Pariisiin ja keskiviikosta perjantaina olinkin sitten jo toimistolla työelämään tutustumassa.

Tosiasiassa nämä muutamat päivät Ranskassa ovat vierähtäneet oikeasti Pariisin esikaupunkialueella, jossa työpaikka ja asunto sijaitsevat. Esittelen uuden asuinseudun tässä lähipäivinä.

Tänään kävin siellä ihan oikeassa Pariisissa. Metrolla sinne pääsee kätevästi.


Vaikka olinkin varustaunut kuin turisti (tennarit jalassa, reppu selässä, kamera kaulassa ja opaskirja kädessä) päivän ohjelmassa ei ollut nähtävyyksien kiertelyä, ellei nähtävyyksiksi lasketa tavarataloja. Päätin keskittyä ensimmäisenä Pariisi-päivänä kaupoissa haahuiluun.

Olen nimittäin ajatellut palkita itseni pienellä törsäyksellä, kun nyt on uusi työ ja kurssit suoritettu hyvin tuloksin ja sellaista, joten piti käydä kartoittamassa tarjontaa (tänään ei vielä tarttunut palkintoa mukaan).


Päätin kuitenkin lisätä päivään pienen tutustumisen paikalliseen ruokakulttuuriin ja poikkesin Laduree-kahvilaan, joka on kuuluista näistä pastellisävyisistä Macaroon-leivoksista*. Koska väkeä kahvilassa oli tungokseen asti, ostin kuuden kappaleen leivosrasian kotiin viemisiksi.
Kaksi vaniljan makuista, kaksi pistaasin makuista ja kaksi mustaherukan makuista. Herkuttelin niillä sitten iltateellä.



p.s. Mitäs mieltä olette blogin uudesta otsikosta?

*Onkohan ne oikeasti leivoksia vai pikkuleipiä?

sunnuntai 22. elokuuta 2010

Maisemat vaihtuu

Loma tuli lomailtu lämpimässä Suomessa. Ja loman aikana ehti suunnitelmatkin muuttua.

Alunperin opintovapaan piti kestää vuoden loppuun saakka, mutta työelämä kutsuukin jo nyt elokuun lopussa. Ihan yllättäen.
Työharjoittulu jäi siis kesken ja oikeat työt odottaa - Pariisissa.
Palaan entisen työnantajan hommiin, mutta uusiin tehtäviin. (Lopputyö Bocconiin tehtävä seuraavien kuukausien aikana siis työ ohessa....)



Olen samaan aikaan innoissani päästessäni tutustumaan uuteen kaupunkiin tekemään työtä joka sopii opintojeni jatkoksi erinomaisesti, hermostunut lähtiessäni maahan, jonka kieltä en tunne ja työhön, jota en ole ennen tehnyt sekä haikea jättäessäni Milanon, jossa viihdyin niin hyvin.
Mutta eihän tällaista tilaisuutta voi käyttämättä jättää. Pieni toiveikas aavistuskin on, että tämä uusi työ saattaa tuoda minut jonkin ajan päästä muutamaksi kuukaudeksi takaisin Milanoon.

Vaikka kaupunki (ja maa) vaihtuu, tämä blogi jatkaa tässä samassa osoitteessa. Uusi otsikko toki tarvitaan, koska Hessu ei kohta enää ole Milanossa....